perjantai, 10. joulukuuta 2010

Hamstraajat ry



Kyllä ihminen osaa olla sitten hölmö! Miksi ihmeessä sitä säästää turhanpäiväisiä papereita, puoliksi rikkinäisiä tavaroita, turhia vaatteita tai muistoja tuovia esineitä kuten keikkalippuja? Miksi maksettuja laskuja ei voi tuhota silppurissa heti niiden maksamisen jälkeen vaan ne pitää säilöä kaapin perälle odottamaan arkistointia, jota ei ikinä tapahdu? Miksi olemme säilyttäneet relevikaista kahvinkeitintä nurkissamme? Pannun takia?? Se ei edes sovi kokonsa puolesta kumpaankaan toimivaan kahvinkeittimeen?

Pieniä ja kulahtaneita vaatteita on löytynyt molemmista asunnoista jo parin jätesäkillisen verran. Miksi niitäkään ei voi viedä kierrätykseen tai lahjoitettavaksi ajoissa, vaan niitä on säilyttää siinä toivossa, että kertyneet kilot yhtäkkiä sulaisivat vyötäröltä tai että ne saisivat muotonsa ja värinsä takaisin hyvä haltian taikaiskusta? Miksi säilyttää huonokuntoisia kattiloita, jotka polttavat kaiken pohjaan tai purnukoita/voiteita, joissa on enää jämät jäljellä?

Ainoa käyttökelpoinen turhake, jota olemme oikeasti tarvinneet, on keikoilta kiinniotetut rumpukapulat. Niiden avulla on oikein kätevä kurkottaa sohvan takanurkkaan pyörinyttä huulirasvaa tai hellan ja seinän väliin tipahtanutta maustepussia.

Ehkäpä kysymys kuuluukin; milloin minusta tuli hamstraaja?

Lukaalimme ei muistuta kauhusarjojen hamstraajan kotia, joissa eletään kirjaimellisesti keskellä paskaa, mutta tavaraa on silti enemmän kuin laki sallii. Miksi on niin vaikeaa luopua turhanpäiväisestä tavarasta? Sen kiikuttaminen roskalavalle tai kierrätykseen ei veisi montaa minuuttia, miksi en sitä tee? Laiskuuttaniko? Vai siksi, että sitä voisi vielä jonakin päivänä tarvita tai että sitä olisi kiva katsella sitten joskus kiikkustuolissa??

Se ajatus kai niiden keikkalippujen säilömisessä oli. Näyttää lapsenlapsille, että mummo oli aika hurja rokkityttö nuoruudessaan.

Päivät ovat kuluneet toisin sanoen oman elämän fyysisten muistojen tuhoamisessa. Laskuja ja semitärkeitä papereita silpuksi, tavaroiden lajittelua ja luopumista kaikesta turhasta. Eipähän tarvitse roudata niin paljon laatikoita uuteen asuntoon.

Pari kätevää vinkkiä muuttolaatikoihin. Alkon viini/viinalaatikot ovat kestäviä ja käteviä. Useimmissa on pullokehikotkin jäljellä, joten lasien pakkaaminen ei tuota mitään vaikeuksia. Lisäksi kaupoista kannattaa kysellä ns. lihalaatikoita lainaksi. Niitä on kätevä pinota päällekkäin, niihin mahtuu paljon tavaraa ja mikä parsta - ne voi palauttaa mihin tahansa kauppaan käytön jälkeen. Liinavaatteita on turha laskostaa laatikoihin. Rohkeasti jätesäkkeihin vaan kaikki pehmoinen!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti