Vähänpä tiesin, kun muuttolaatikoita pakkailin. Uusi asunto, uusi työ, uusi elämä -mantra oli kyllä tuttu, mutta pitikö kaiken tapahtua sellaisella rytinällä, että kestää kaksi kuukautta toipua elämänmuutoksen aiheuttamasta järkytyksestä?
Itse muuttopäivä sujui todella kivuttomasti. Ei siinä mennyt kuin 8 tuntia, kun molempien asuntojen sisältö oli lastattu muuttoautoon, huristeltu uusiin maisemiin ja tavarat sisällä uudessa yhteisessä kodissa. Ei mennyt koulutus hukkaan, kun näin tehokkaasti on oppinut organisoimaan! Ei muuttopäivä pelkkää rehkintää ollut, vaan herkuttelimme välillä hirvikeitolla ja karjalanpiirakoilla ja tapahtuihan sinä päivänä sellaistakin mullistavaa, että appiukot ja anopit tapasivat viimein toisensa. Historiallista, mutta totta.
Muuttoa seurannut vuorokausi olikin sangen hektinen, kun joku yritti saada kaiken valmiiksi ennen uudessa työpaikassa aloittamista. Ahneen loppu on tunnetusti paskainen. Loppujen lopuksi keittiö oli ainoa muuttolaatikoista vapaa ja täysin järjestyksessä oleva huone pariin viikkoon, koska työvuoroja alkoi kirjottajalle pukata ajateltua nopeammin ja enemmän. Kaaos ahdisti siinä määrin pahasti, että kävin useamman kerran illassa keittiössä meditoimassa. Keittiö oli se henkireikä, jota ilman olisin varmaan räjähtänyt.
Kun on ollut pari kuukautta tekemättä yhtään mitään, työelämään hyppääminen verottaa voimavaroja huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Olin kirjaimellisesti rättipoikkikuitti työpäivän jälkeen. Vika ei ollut itse työssä vaan siinä, että olin tottunut makoilemaan ainakin yhdeksään asti ja herätys kello 6.00 oli jotakin aivan ylivoimaista. Parin tunnin työmatka 8-12 tunnin työpäivän lisäksi ei hirveästi auttanut asiaa. Mutta kaikkeen tottuu. Kaksi kuukautta siihen menikin.
Nyt tavarat kaikki tavarat ovat onnellisesti paikoillaan, kaikki uudet huonekalut kasattu ja kylpyhuonekin remontoitu. Olen ehkä paria astetta paremmin perillä pk-seudun joukkoliikenteestä ja alan jo olla muutenkin "kartalla". Olemme luoneet uudet arkirutiinit ja muutenkin elo vaikuttaa tasapainoiselta. Vielä kun saisi uuden kiukaan ja astianpesukoneen sekä tauluja seinille ja kukkaset takaisin evakosta, homma olisi täydellistä.
Ja se parisuhde... Se voi hyvin. Me voimme hyvin. Ainakin suhteemme syveni kerta heitolla uudelle tasolle ja sai uutta kipinää useamman voltin verran. Toisen asema tukena ja turvana on korostunut entisestään, kun ympäristö on täysin uusi ja ystävät asuvat niin kaukana. Seikkailemme yhdessä ympäriinsä ja meillä on todella hauskaa. Ison keittiön myötä Muru on innostununut kokkaamisesta aivan uudella tavalla ja ruoka odottaakin usein pöydässä, kun tämä raskaantyönraataja palaa töistä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti