Lapatessa loiskuu

I support working girls...

2011-05-11T20:55:00.002+03:00

Mikä on kun ei tunnit vuorokaudessa meinaa millään riittää?

Kevät on jo vaihtumassa kesäksi ja mitä minä olen saanut aikaan - en mitään, koska en ole töiltäni ehtinyt Tai ainakaan blogien ihmeelliseen maailmaan en ole ehtinyt. Tai olen minä työmatkojen aikana lukenut monta hyvää kirjaa ja kuunnellut montaa hyvää levyä. Toki olen katsonut muutamat tuotantokaudet scifisarjoja ja osallistunut loistaviin bileisiin tai järjestänyt itse sellaiset, mutta silti koen elämäni pyörivän enemmän ja enemmän töiden ympärillä.

Kuinka masentavaa!

Pelkkä vilkaisu kalenteriin riittää kertomaan, että lisää töitä on luvassa. Onneksi oravanpyörän katkaisevat festarit, joissa sielläkin olen kyllä töissä. Ilmapiiri on vain huomattavasti inspiroivampi kuin tuossa eräässä kodintekstiilejä suoltavassa liikkeessä.

Useammin kuin kerran olen miettinyt, miten ihmeessä tuo nimeltä mainitsematon firma on onnistunut saamaan työntekijöikseen niin... hmm.. mitenköhän sen nyt kauniisti sanoisi... idioot.. ei kuin erikoislaatuisia ihmisiä. Eräs myymäläpäälliköistä on täysin väärällä alalla - tai sitten hän on ollut asiakaspalvelualalla aivan liian pitkään. Sen lisäksi, että kyseinen pomorouva huutaa työntekijöilleen ja kollegoilleen, vittuilee sen minkä kerkeää, hän huutaa myös asiakkaille, jos nämä eivät esim. osaa tehdä ostopäätöstä tarpeeksi nopeasti. Aivan uskomatonta ja törkeää käytöstä! Esimiehenä hänen pitäisi toimia hyvänä esimerkkinä ja roolimallina alaisilleen, mutta ei... Vielä uskomattoman asiasta tekee se, että samainen rouvashenkilö on firmamme työsuojeluvaltuutettu.

Mitä työntekijöihin tulee, niin en ole aivan varma onko osalla aivan kaikki inkkarit kanootissa. Suurin osa työntekijöistä on niin nuoria tyttösiä, että he eivät esimerkiksi tiedä mitä heidän vanhempansa tekevät työkseen tai prosenttilaskun perusteita tai miten vessa pestään. Mutta tukkansa he osaavat laittaa todella näyttäväksi meikkaamisesta puhumattakaan. He ovat kyllä mukavia ihmisiä, mutta ei heidän kanssaan mistään syvällisestä voi puhua, koska he ei eivät tiedä historiasta mitään, eivät kirjallisuudesta mitään, eivätkä poliitiikasta saatika muutenkaan maailmanmenosta. Hämmentävää. Erittäin hämmentävää.

Firmalla on myös monivuotisia työntekijöitä, jotka eivät vieläkään hallitse kassajärjestelmää tai sähköpostin lähettämistä tai tuotteiden kirjaamista. Syynä on kielimuurit ja esimiesten & toimipisteiden suuri vaihtuvuus.

Joskus tuntuu, että miten ihmeessä tämä firma on voinut pysyä pystyssä näinkin vähäisellä joukolla täysjärkisiä ihmisiä.

Mutta teen sen, mihin minut palkattiinkin. Yritän olla oikeasti hyvää esimerkkiä antava esimies ja sivistää tyttösiä siinä sivussa ja kertoa oikeasta maailmasta, jossa veroprosenteilla ja koulutuksella on oikeasti merkitystä. Haastetta riittää, sillä osalle on vieläkin hankalaa muistaa tervehtiä asiakasta, laittaa ovet lukkoon työpäivän päätteeksi, pitää kassalaatikot kiinni ja rahat öiseen aikaan kassakaapissa toimiston pöydän sijaan jne.

Vielä on pitkä matka edessä.

New Life

2011-02-14T13:12:00.000+02:00

Vähänpä tiesin, kun muuttolaatikoita pakkailin. Uusi asunto, uusi työ, uusi elämä -mantra oli kyllä tuttu, mutta pitikö kaiken tapahtua sellaisella rytinällä, että kestää kaksi kuukautta toipua elämänmuutoksen aiheuttamasta järkytyksestä?

Itse muuttopäivä sujui todella kivuttomasti. Ei siinä mennyt kuin 8 tuntia, kun molempien asuntojen sisältö oli lastattu muuttoautoon, huristeltu uusiin maisemiin ja tavarat sisällä uudessa yhteisessä kodissa. Ei mennyt koulutus hukkaan, kun näin tehokkaasti on oppinut organisoimaan! Ei muuttopäivä pelkkää rehkintää ollut, vaan herkuttelimme välillä hirvikeitolla ja karjalanpiirakoilla ja tapahtuihan sinä päivänä sellaistakin mullistavaa, että appiukot ja anopit tapasivat viimein toisensa. Historiallista, mutta totta.

Muuttoa seurannut vuorokausi olikin sangen hektinen, kun joku yritti saada kaiken valmiiksi ennen uudessa työpaikassa aloittamista. Ahneen loppu on tunnetusti paskainen. Loppujen lopuksi keittiö oli ainoa muuttolaatikoista vapaa ja täysin järjestyksessä oleva huone pariin viikkoon, koska työvuoroja alkoi kirjottajalle pukata ajateltua nopeammin ja enemmän. Kaaos ahdisti siinä määrin pahasti, että kävin useamman kerran illassa keittiössä meditoimassa. Keittiö oli se henkireikä, jota ilman olisin varmaan räjähtänyt.

Kun on ollut pari kuukautta tekemättä yhtään mitään, työelämään hyppääminen verottaa voimavaroja huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Olin kirjaimellisesti rättipoikkikuitti työpäivän jälkeen. Vika ei ollut itse työssä vaan siinä, että olin tottunut makoilemaan ainakin yhdeksään asti ja herätys kello 6.00 oli jotakin aivan ylivoimaista. Parin tunnin työmatka 8-12 tunnin työpäivän lisäksi ei hirveästi auttanut asiaa. Mutta kaikkeen tottuu. Kaksi kuukautta siihen menikin.

Nyt tavarat kaikki tavarat ovat onnellisesti paikoillaan, kaikki uudet huonekalut kasattu ja kylpyhuonekin remontoitu. Olen ehkä paria astetta paremmin perillä pk-seudun joukkoliikenteestä ja alan jo olla muutenkin "kartalla". Olemme luoneet uudet arkirutiinit ja muutenkin elo vaikuttaa tasapainoiselta. Vielä kun saisi uuden kiukaan ja astianpesukoneen sekä tauluja seinille ja kukkaset takaisin evakosta, homma olisi täydellistä.

Ja se parisuhde... Se voi hyvin. Me voimme hyvin. Ainakin suhteemme syveni kerta heitolla uudelle tasolle ja sai uutta kipinää useamman voltin verran. Toisen asema tukena ja turvana on korostunut entisestään, kun ympäristö on täysin uusi ja ystävät asuvat niin kaukana. Seikkailemme yhdessä ympäriinsä ja meillä on todella hauskaa. Ison keittiön myötä Muru on innostununut kokkaamisesta aivan uudella tavalla ja ruoka odottaakin usein pöydässä, kun tämä raskaantyönraataja palaa töistä.

Hamstraajat ry

2010-12-10T12:35:00.001+02:00

Kyllä ihminen osaa olla sitten hölmö! Miksi ihmeessä sitä säästää turhanpäiväisiä papereita, puoliksi rikkinäisiä tavaroita, turhia vaatteita tai muistoja tuovia esineitä kuten keikkalippuja? Miksi maksettuja laskuja ei voi tuhota silppurissa heti niiden maksamisen jälkeen vaan ne pitää säilöä kaapin perälle odottamaan arkistointia, jota ei ikinä tapahdu? Miksi olemme säilyttäneet relevikaista kahvinkeitintä nurkissamme? Pannun takia?? Se ei edes sovi kokonsa puolesta kumpaankaan toimivaan kahvinkeittimeen?

Pieniä ja kulahtaneita vaatteita on löytynyt molemmista asunnoista jo parin jätesäkillisen verran. Miksi niitäkään ei voi viedä kierrätykseen tai lahjoitettavaksi ajoissa, vaan niitä on säilyttää siinä toivossa, että kertyneet kilot yhtäkkiä sulaisivat vyötäröltä tai että ne saisivat muotonsa ja värinsä takaisin hyvä haltian taikaiskusta? Miksi säilyttää huonokuntoisia kattiloita, jotka polttavat kaiken pohjaan tai purnukoita/voiteita, joissa on enää jämät jäljellä?

Ainoa käyttökelpoinen turhake, jota olemme oikeasti tarvinneet, on keikoilta kiinniotetut rumpukapulat. Niiden avulla on oikein kätevä kurkottaa sohvan takanurkkaan pyörinyttä huulirasvaa tai hellan ja seinän väliin tipahtanutta maustepussia.

Ehkäpä kysymys kuuluukin; milloin minusta tuli hamstraaja?

Lukaalimme ei muistuta kauhusarjojen hamstraajan kotia, joissa eletään kirjaimellisesti keskellä paskaa, mutta tavaraa on silti enemmän kuin laki sallii. Miksi on niin vaikeaa luopua turhanpäiväisestä tavarasta? Sen kiikuttaminen roskalavalle tai kierrätykseen ei veisi montaa minuuttia, miksi en sitä tee? Laiskuuttaniko? Vai siksi, että sitä voisi vielä jonakin päivänä tarvita tai että sitä olisi kiva katsella sitten joskus kiikkustuolissa??

Se ajatus kai niiden keikkalippujen säilömisessä oli. Näyttää lapsenlapsille, että mummo oli aika hurja rokkityttö nuoruudessaan.

Päivät ovat kuluneet toisin sanoen oman elämän fyysisten muistojen tuhoamisessa. Laskuja ja semitärkeitä papereita silpuksi, tavaroiden lajittelua ja luopumista kaikesta turhasta. Eipähän tarvitse roudata niin paljon laatikoita uuteen asuntoon.

Pari kätevää vinkkiä muuttolaatikoihin. Alkon viini/viinalaatikot ovat kestäviä ja käteviä. Useimmissa on pullokehikotkin jäljellä, joten lasien pakkaaminen ei tuota mitään vaikeuksia. Lisäksi kaupoista kannattaa kysellä ns. lihalaatikoita lainaksi. Niitä on kätevä pinota päällekkäin, niihin mahtuu paljon tavaraa ja mikä parsta - ne voi palauttaa mihin tahansa kauppaan käytön jälkeen. Liinavaatteita on turha laskostaa laatikoihin. Rohkeasti jätesäkkeihin vaan kaikki pehmoinen!

Eka kerta

2010-12-01T11:44:00.002+02:00

Tänään se sitten tapahtuu. Ensimmäinen yö uudessa kodissa. Muru kerkesi testaamaan uinumista viime yön siellä ja hyvin kuulemma uni maittoi.

Onhan se hieman karua eloa, kun varsinainen muutto on edessä vasta muutaman viikon kuluttua, mutta pitäähän se oma sauna päästä testaamaan. Ennen saunomista on luvassa paljon mittanauhan kanssa heilumista ja se eniten rakastamani osio eli mikä huonekalu/ tavara mihinkin paikkaan. Olo on kuin lapsella jouluaattona jo vähemmästäkin.

Hmm.. Mitäköhän seuraavaksi? Ikea-neitsyyden menettäminen??

Hektiset ajat luvassa

2010-11-30T10:25:00.004+02:00

Elimme viime vuorokauden pienimuotoisessa sopimusviidakossa. Irtisanoimme tulevat vanhat asuntomme, kilpailutimme sähköyhtiön ja vakuutusyhtiön, teimme sopimuksen mieleistemme yhtiöiden kanssa ja niin pois päin. Ja tästähän se kunnon muuttorumba vasta alkaakin. Muuttofirman metsästys, muuttolaatikoiden hamstraus/vuokraus, tavaroiden pakkaaminen, ilmoitus maistraattiin, postihässäkät, loppusiivoukset ja se suurin ponnistus eli kahden asunnon tavaroiden kantaminen.

Tähän soppaan kun vielä lisätään blogin kirjoittajan opintojen saattaminen loppuun, työpaikan etsiminen ja lääkäreillä ravaaminen sekä pakollinen joulustressi, voi sanoa että kiirettä pitää. Kuka vielä väittää, ettei muutos voi tapahtua hetkessä?

Ystävän malja

2010-11-25T10:32:00.001+02:00

Uudelle paikkakunnalle muuttamisen seuraukset alkavat pikku hiljaa hiipiä tajuntaani. Suurin murheen aihe on vanhalle paikkakunnalle jäävät ystävät. Selviääkö ystävyys reilun sadan kilometrin välimatkasta vai hiipuuko se jutellaan kerran vuodessa facebookissa -tasolle?

Ei enää ex tempore -kahvitteluja torin läheisyydessä tai päivittäisiä lenkkeilyhetkiä. Ei enää humaloideja meille vai teille -jatkoja saatika jokailtaisia illalliskerhoja. Mutta ainakin puhelinoperaattorini alkaa voimaan hyvin ja paksusti. Tällä hetkellä puhun kuukaudessa noin 17 tuntia kuukaudessa, reilun puolituntia siis keskimäärin päivässä. Veikkaan määrän vähintään tuplaantuvan ensi vuonna. Toinen hyötyjä on VR, joka saa minusta taas kannattavamman asiakkaan. Valitettavasti kyseisen yhtiön luotettavuus ja toimintavarmuus on mikä on, että ehkäpä kehäteiden maisemat tulevat nykyistä tutummiksi.

Ystävämme Mimosa ja Ilona ovat ainakin suoraan myöntäneet, että heille tulee olemaan todella kova paikka meidän muuttomme "kauas" pois. Samoiten Rakas Ex-Pomoni on sanonut, ettei hänellä ole juurikaan sen jälkeen hirveästi syitä jäädä vanhaan kotikaupunkiimme ja hän onkin haikaillut takaisin omille kotiseuduilleen, vielä kauemmas pois.

Vanhat yläasteaikaiset ystäväni, tai siis ne kolme niiltä ajoilta säilynyttä, tuskin menettävät yöuniaan. Sairaanhoitaja on ollut jo pitkään oman parisuhteensa syövereissä eikä häntä ole juuri näkynyt, kuten ei myöskään Lastenhoitajaa, joka on paljastunut melkoiseksi työnarkomaaniksi. Ehkä ainoa, joka edes huomaa muuttomme elämässään, on Sporttimimmi, mutta onneksi hänellä ja hänen poikaystävällään on paljon tuttavia pk-seudulla, että näemme varmasti jatkossakin.

Onneksi pk-seudulle on muuttanut kuitenkin joukko ystäviä, etten ole aivan pallo hukassa uusilla seuduilla. Tottahan toki sitä äkkiä tutustuu ihmisiin, mutta silti ilahduttaa, jos isossa pelottavassa joukossa on edes yhdet tutut kasvot. Epäilen vahvasti, että esimerkiksi Levin kämppikseni kanssa pistämme taas pystyyn perinteiset viini-iltamat, jotka olivat sinkkuaikojeni parhaat piristykset rokkikeikkojen ohella. Ja onneksi tuo ystävistä parhain eli Muru on siinä vieressä lievittämässä eroahdistusta.

Luminen aamu

2010-11-24T10:59:00.002+02:00

Huh huh, mikä keli! Tuuli tuivertaa sen verran kylmästi ja ikävästi, että lumi suorastaan pistelee ihoa. Ei kiva! Kuka oli taas niin tohelo, ettei tarkistanut eilen illalla paniikkisuklaaostoksille lähtiessään aamupalatarvikkeiden jamaa?!! Ei ollut lainkaan mukavaa raahautua lämpöisestä sängystä kokemaan pettymys jääkaapilla ja lähteä tarpomaan Siwaan, joka ei nyt mainoksesta huolimatta ole aivan niin yllättävän lähellä.

Seuraavaksi kuppi teetä tassuun ja kouluhommien kimppuun. Ja kai sitä vois hieman tutkia olisiko lisää edes hieman mielenkiintoisia duunipaikkoja tarjolla. Ja ehkä hieman stalkata Peter Tägtgreniä ja hänen poikaansa sekä Pärlbyn maisemia seuraavan musiikkivideon avulla:

Hyvää miestenpäivää

2010-11-19T17:18:00.002+02:00

Beaujolais Nouveaut hankittu ja viikonloppu voi alkaa. Olen koko viikon vouhottanut kyseisistä viineistä ja en malta millään odottaa niiden maistelua, mutta hillitsen itseni vielä hetkeksi. Päiväksi tai pariksi. Beaujolais avautuu vasta sitten kun olen saanut tuon isotöisen kouluhomman palautettua.

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Itse hemmottelin ukkokultaani ostamalla hänelle Call of Duty Black Oppsin ja parit Sandelsin tummat oluet. Jos minä olen vouhottanut ranskalaisista viineistä, niin Muru on haikaillut noiden kahden perään vähintään yhtä pahasti. Pitäähän sitä välillä hieman irtiottoja arkeen ottaa. Tänään ei myöskään tarvitse puputtaa pitsaa perjantain hengessä, vaan tarjolla on possun sisäfilettä ja miehekästä salaattia.

Saimme päivällä puhelun eräältä naiselta, kenen asuntoa kävimme katsomassa ja ihastelemassa. Hän tiedusteli olisimmeko olleet vielä kiinnostuneita siitä. Siis häh? Viikkotolkulla odotimme hänen yhteydenottoaan ja kestimme hänen jahkailuaan, kunnes väsyimme ja iskimme silmämme toiseen, jopa parempaan, asuntoon ja saimme sen. Tunsin suorastaan sadistista mielihyvää, kun kerroimme hänelle jo allekirjoittaneemme vuokrasopimuksen toiseen asuntoon samalta seudulta. Ähäkutti!

Psst. Sain jälleen uuden tittelin. Vuokrasopimuksessa ennen nimeäni lukee "avopuoliso". Wau! Tästä tulee virallista. Onhan se hieman pelottavaa, mutta enköhän minä sen kestä.

Salaliittoteoria peruttu

2010-11-16T10:35:00.003+02:00

Nyt tärppäsi - vihdoin ja viimein! Jippii, jippii, jippii!!! Jouluksi uuteen kotiin, kuten kulahtanut mainosfraasi kuuluu.

Tuskin maltan odottaa pääsyä uusille hoodeille, köllöttelyä saunanlauteilla tai kokkailua oikeassa, tilavassa keittiössä. Muuton jälkeen en enää ikinä joudu ruuanlaittopuuhiin alle kahden neliön kokoisessa keittokomerossa, joka on mitoitettu 150senttiselle anorektikolle. Olohuone on tanssisalin kokoinen ja makuuhuonekin hervoton nykyiseen verrattuna. Helsinki on lähellä, meri vielä lähempänä.

Tästä se lähtee.

Elämäni sohvaperunana

2010-11-13T14:44:00.003+02:00

Pakko myöntää, mutta parisuhteeseen päädyttyäni olen alkanut viihtyä kotona enemmän ja enemmän. Ennen sitä jaksoi riekkua baareissa pelejä pelaten koko illan ja yön tai viettää laatuaikaa kavereiden kanssa puistoissa, keikoilla, kahviloissa ja kaupungin parhaissa ruokaravintoloissa. Nyt olen oikea tupajumi. Hääräilen mielelläni keittiössä, kutsutaan kaverit illanistujaisiin ja vietetään leffailtoja. Ja liian usein kyhjötän ihan muuten vaan Murun kainalossa telkkaria katsellen.

Mutta koska normaalit televisiokanavat eivät tarjoa juurikaan mitään mielenkiintoista muutamia kokkiohjelmia lukuunottamatta ja satelliittikanavat ovat jokseenkin turhia ja hinnakkaita, olen joutunut väkisinkin tutustumaan waretuksen ihmeelliseen maailmaan. Vanhana vastustajana ja "minä ostan kaikki musiikkini, elokuvani ja sarjani" -saarnaajana olen joutunut pyörtämään sanani ja jopa nauttivani siitä, kuinka nopeasti ja vaivattomasti jokin uusi leffa tai tv-sarja sujahtaa kovalevylle. Musiikin suhteen olen edelleen vanha kunnon levyjen ostaja, vaikka spotify luukuttaakin luvattoman usein tässä huushollissa.

Nyt kun True Bloodin kaikki 3 ilmestynyttä tuotantokautta on katsottu ja normi-Stargate & Stargate Atlantis ahmaistu kokonaisuudessaan, on ollut pakko astua uusille apajille.

Stargate Universe alkoi pyöriä jenkkilässä viime syksynä ja tällä hetkellä on menossa toinen tuotantokausi. Vaikka muut Stargate-perheen sarjat ja elokuvat olisivat tuntemattomia, se ei haittaa Universea katsellessa. Stargate Universe on paljon synkempi ja tummempi ja lohduttomampi kuin edeltäjänsä, vaikka huumoria ei olekaan täysin unohdettu. Yksi mielenkiintoisimmista hahmoista on suosikki-skottinäyttelijäni Robert Carlylen Dr. Nicholas Rush.

Sarjassa joukko tiedemiehiä, sotilaita ja siviilejä päätyy vahingossa Destiny-nimisen avaruusaluksen kyytiin toiselle puolelle maailmankaikkeutta. Tämä sekalainen joukko joutuu ensin taisteluun eloonjäännistä aluksen hajoillessa käsiin ja sitten sopeutumaan elämään kaukana omista läheisistään. Destinyn asukkaat yrittävät epätoivoisesti ymmärtää Destinyn olemassa olon tarkoitusa ja etsiä ennen kaikkea keinoa palata takaisin Maahan, mutta sen sijaan saavatkin alukselle lisää porukkaa. Avaruusolentoja ei ole unohdettu tässäkään sarjassa eikä Muinaisia (joihin voi tutustua kunnolla Stargate Atlantiksessa), mutta Universessa vihjaillaan Muinaisia mahtavammastakin rodusta ja esimakua heidän taidonnäytteistään saadaan jo 1. tuotantokauden lopulla ja heti kakkoskauden alussa. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Boardwalk Empire debytoi USAssa tänä syksynä ja taitaapa tuo Canal plussakin sitä täällä Suomessa näyttää. Sarja sijoittuu Yhdysvaltain itärannikolle kieltolain aikaan iki-ihanalle 1920-luvulle, jolloin kaikki oli niin puhdasta ja viatonta - ainakin päällepäin. Boardwalk Empiressa salakuljetus kukoistaa, korruptio rehottaa, mafian toiminta lisääntyy ja sysimusta huumori kukkii. Suotta ei sarjaa hehkutettu jo kuvausvaiheessa.

Itsensä leffamaestro Martin Scorsese ohjasi sarjan pilottijakson ja teki painavia valintoja näyttelijöiden suhteen. Aina niin loistava Steve Buscemi näyttelee tarinan päähenkilöä Nucky Thompsonia - hahmoa, josta ei vielä useammankaan jakson jälkeenkään tiedä rakastaako vai vihata. Kiehtovaa on sekin, että hahmo perustuu aivan oikeaan ihmiseen. Sarjan alkumetreinä tutustutaan myös nuoreen autonkuljettajaan, jonka nimi on Al Capone, joten historiaakin sivuavat juoneenkäänteet ovat taattuja.

Seuraava sarja, joka odottaa katsojaansa, on kaksi viikkoa sitten Amerikassa alkanut The Walking Dead. Kuten nimestä voi jo arvata, luvassa on paljon zombeja ja eloonjäämiskamppailua. Hyvin monet kavereistani, jotka ovat Sephen Kingin kirjojen ja kauhuleffojen ystäviä, hehkuttivat sarjaa jo kuvausvaiheessa. The Walking Dead perustuu sarjakuvaan, josta itse en ole koskaan kuullutkaan enkä normaalisti oikein välitä zombeista, mutta päätin antaa sarjalle mahdollisuuden.

Imutukseen joutunee myös Subin ensikevään sarjauutuus Merlin. Sisäinen lapseni hihkuin ilosta, kun vanhaan mytologiaan heitetään sekaan hieman Harry Potteria ja Smallvilleä. Tosin kun tuoreessa muistissa on Stargaten versio Merlinistä ja Arthurista ja pyöreän päydän tapahtumista, epäilen ettei tämä tee ehkä niin suurta vaikutusta.

On se niin mukavaa viettää sohvaperunan elämää.

Meitä on moneen lähtöön

2010-11-12T18:41:00.001+02:00

Taannoin saimme Murun kanssa hieman esimakua siitä, millaista on kuulua seksuaalivähemmistöön. Olimme viettämässä alkoholinhuuruista iltaa helsinkiläisessä olutravintolassa Levin kämppikseni kanssa ja joukko hänen ystäviään liittyi seuraamme. Minä ja muru olimme koko joukon ainoat heterot.

Huomasin ajattelevani, että olenko minä aivan normaali kun olen kiinnostunut vain ja ainoastaan vastakkaisesta sukupuolesta? Onko minussa jotakin vikaa??

Minulle ei ole koskaan ollut väliä, onko joku ihminen homo, lesbo, bisse, transu tms. Riittää kunhan hän on vain kunnon ystävä. Paras lastentarha-aikainen ystäväni on ollut yläasteikäisestä lähtien avoimesti homoseksuaali, mikä ei varmasti ollut helppoa asumassamme takapajulassa. Monet restonomiopiskelijatovereistani ovat kallellaan omaa sukupuoltaan kohtaan, kuten myös hyvin moni ystävistäni. Marja-Sisko Aalto on Olli-Veikkona ollessaan vihkinyt potentiaaliset appivanhempani.

Jokainen taaplaa tavallaan. Ei siinä ole mitään erikoista ja ihmeteltävää. Erilaisuus on rikkautta. Erilaisuus vahventaa joukkoa ja tekee siitä monipuolisemman.

Kuukausi takaperin esitetty Ylen Homoilta sai sapen kiehumaan tässä osoitteessa. Muru erosi kirkosta iltaman jälkimainigeissa (syynä oli myös reilu 500 euron menoerä vuodessa kirkollisverona palveluista, joita hän ei käytä). Minä vain pyörittelin epäuskoisena päätäni. Jos ikinä törmään Päivi Räsäseen tai muihin kovan luokan umpimielisiin kristittyihin, vaihdan kernaasti pari valittua sanaa Raamatun sisällöstä ja heidän maailmankatsomuksestaan. Sillä samalla tavalla perusteltuna kuin he sen tekivät, pitäisi Suomessa olla edelleen hyväksyttyä orjien pitäminen. Ja näin ei kuitenkaan ole. Noh, tiedänpähän ainakin kenelle ääneni annan tulevissa vaaleissa (tällä tarkoitetaan sekä edus- että seurakuntavaaleja).

Salaliittoteoria

2010-11-11T10:26:00.004+02:00

Ei sitten tärpännyt tämänkään ihanan asunnon kanssa. Ovatko pääkaupunkiseudun asuntomarkkinat niin raadolliset vai olemmeko me Murun kanssa huonoja kandidaatteja?

Meillä ei ole eläimiä, vastustamme tupakointia sisätiloissa, olemme kunnollisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä. Kummallakaan ei ole merkintöjä luottotiedoissa, Murulla on vakituinen työpaikka ja keskivertoa paremmat tulot. Sitten kun itse tästä valmistun ja saan työpaikan, tulevat omatkin tuloni kohoamaan sangen mukaviin lukemiin. Joten luulisi meidän olevan ihanteellisia vuokralaisia maksukykymmekin suhteen.

Vai onko ongelma se, että olemme ehkä liiankin hyvätuloisia ja meidän ajatellaan ostavan oman asunnon heti kun sellainen tulee markkinoille? Vai onko murheenkryyni minun ikäni? "Uuh... se täyttää kohta 28 vuotta, joten sen on pakko haluta lisääntyä heti seuraavalla kuunkierrolla ja sillä samaisella punaisella sekunnilla tämä kaksio vaihdetaan lennosta kolmioon." Eli emmekö täytä kriteeriä pitkäaikainen vuokralainen? Vai eivätkö he usko parisuhteemme kestävyyteen?

Vai onko syynä se, ettei tukkamme ole maantienvärinen ja vaatteidemmekin väritys on tumma? Vaikka vaatteemme pääsääntöisesti mustia ovatkin, ovat ne aina siistit ja puhtaat. Samaa pätee mustiin hiuksiimme. Pelottaako olemuksemme asunnonomistajaa, kuvitteleeko hän meitä saatananpalvojiksi?

Vai onko meillä vain uskomattoman paska säkä asuntojen suhteen? Menevät aina meiltä sivu suun. Saammeko ikinä haaveidemme kotia? Mitään rähjäistä murjua emme huoli, vaan laadukkaat materiaalit ja hyvä kunto ovat avainsanoja.

Uuden potentiaalisen yhteisen kodin etsintä jatkukoon.

Päivien viemää

2010-11-10T08:55:00.002+02:00

Herää, tee aamupalaa, nörää, pese hampaat, pukeudu, nörää, yritä tehdä jotakin järkevää, tee lounasta, syö, nörää, käy kaupassa, nörää, rakastele, nörää, tee illallista, syö, tiskaa, tapita telkkaria, nörää, pese hampaat, nuku. Ja jos ei nukuta, rakastele hieman lisää.

Ai miten niin elän oravanpyörässä? Miten niin olen riippuvainen läppäristäni?? Äh, tarvitsen työpaikan, että saan päivärutiini normaalille tasolle enkä koe maailmanlopun tulevan, jos tietty sivusto ei ole käytössä tai päivity niin usein kuin haluan. Ampparit.comin viimeviikkoinen remonttipäivitys oli tehdä minut, uutisriippuvaisen, hulluksi.

Onneksi kaikki päivät eivät kuitenkaan menneet perinteisten puuhien parissa. Olemme käyneet katselemassa asuntoja Murun kanssa. Etenkin eräs saunallinen uutta vastaava kaksio loistavalla sijainnilla sai meidät huokaamaan ja toivomaan parasta potentiaalisen uuden kotimme suhteen. Pientä pesänrakennus viettiä on ollut muutenkin havaittavissa. Talveen täytyy tietenkin varustautua uusilla keittiövälineillä, erilaisilla ruokakirjoilla, tuliterillä kodintekstiileillä ja uusilla huonekaluilla.

Viime viikolla täällä juhlittiin ensimmäistä vuosipäivää. Jaiks! Nyt tämä on ihan virallisesti elämäni toiseksi pisin parisuhde ever. Muruni osoitti erinomaista makua ja minun tyylini tuntemusta ostamalla lahjaksi todella kauniin kaulakorun ja korvakorut. Oli todella ihana yllätys. En edes tiennyt tuollaisten korujen olemassa olosta. Wau. Vuosipäivä ja seuraavakin meni yltiöromanttisissa tunnelmissa. Täytyyhän sitä nyt välillä heittäytyä hempeäksi.

Myös ystäväisemme ovat kunnostautuneet parisuhderintamalla. Yks jos toinen ja kolmas ja neljäskin esittelivät meille viikon sisään uuden rakkaansa. Ehkäpä syksy onkin kyynikkojen kevät; hormonit hyrräävät ja pimeän tullen on hyvä käpertyä oman kullan kainaloon.

Apuwa!

2010-10-19T09:51:00.000+03:00

Niiden takia menetät yöunesi. Ne auttavat sinua hukkamaan oman järkevän itsesi ja käyttäytymään omituisesti. Ne vaativat huomiotasi ja hellää huolenpitoasi 24/7. Ne saavat sinut murehtimaan ja aiheuttavat lukuisia ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja jopa sydämenlyöntien väliinjättämisiä. Ne saavat sinut epäilemään itseäsi ja kykyjäsi sekä ihan vain toivomaan parasta. Koko elämäsi pyörii niiden ympärillä, etenkin silloin jos sinulla on sellainen tai et ole kovasta haluamisestasi huolimatta onnistunut sellaista vielä hankkimaan. Mutta ne ovat niin saatanan ihania ja suloisia, että olet valmis kulkemaaan pitkän matkan helvettiin ja takaisin ihan vain niiden takia. Ja se on kaiken sen arvoista. Kuulemma.

Ai mistäkö puhutaan... No vauvoista tietenkin. Viimeisten neljän kuukauden aikana lähipiiriini on syntynyt pikkurääpäleitä huikeat 14 kappaletta. Kolme frendiäni odottaa haikaranvierailua parin viikon kuluessa ja neljä jatkaa ylpeänä mahapystyssä kulkemista hieman pidempään. Kai tässä yhteydessä voi puhua jo pienimuotoisesta vauvabuumista. Varsinkin kun vauvasta haaveilijoiden määrä on sekin radikaalisti kasvanut kolmannen eksponentin mukaan.

Ehkäpä juuri sen takia jotkut tietyt tahot ovat alkaneet kytätä aivan viattomienkin, ei vauvakuumeesta kärsivien vatsanseutua silmä kovana. "Ne ovat olleet nyt niin ja niin pitkään yhdessä, ja kyllä... minusta näyttää, että sen vatsa on pyöristynyt.. joten kyllä. Se on vauva tulossa! Aivan selvästi"

Muru joutui virheellisten isyysonnitteluiden uhriksi viime perjantaina kantakuppilassamme. Poikarukka meni tietenkin aivan hämilleen moisista halionnitteluista ja oli pari minuuttia äimänkäkenä ennen kuin sai soperrettua, ettei meille mitään vauvaa ole tulossa. Onnitteluiden seurauksena minut pistettiin suklaalakkoon ja juustovieroitukseen. Ja olin ymmärtävinäni Murun puheesta rivien välistä, että minun pitäisi ehkä vetää useammin kunnon lärvit armaassa metallimestassamme.

Nyt kun olen pari päivää miettinyt näitä vauvaonnitteluitamme ja mistä muusta kuin 1+1=3 -ajattelusta se olisi voinut johtua, havaitsin mahdollisen osasyyllisen naamakirjastani. Olin päivittänyt olleeni salaistakin salaisimmissa 101010-häissä ja pari päivää myöhemmin ilmoittanut, että keskiviikon gourmet-illalliskokonaisuuden lisäksi meillä olisi tarjolla hääkakkurääppiäiset. Että näin. Silloin tupsahti jo hääonnitteluitakin, vaikka todellisuudessa olimme vain vieraina ja pelastimme loppukakun hääparin jääkaapista, ettei siellä olisi odottanut karvainen yllätys honeymoonilta palatessa. Mutta ilmeisesti häiden luonnollinen seuraus on vauva ja edelleenkin sellaisen odottaminen taitaa olla hyvä syy mennä naimisiin. Ei ole maailma juuri muuttunut vuosikymmenten saatosssa.

Yksi syyllinen voi olla sekin, että itseni ikäisten naisten oletetaan jo rupeavan lisääntymään. Omat vanhempani ovar odottaneet vauvauutisia jo yhdeksän vuotta. Naimisissa oleva opiskelijaystäväni kertoi työpaikan löytämisen olevan todella vaikeaa, koska kaikki työnantajat olettavat hänen heittäytyvän äitiysputkeen heti sillä minuutilla kun hän saa vakipaikan, koska onhan hän jo sentään 29-vuotias. Niinpä niin. Biologinen kello et ceteraa. *huokaus*

Vaikka tuttavani työntävät vaunuissaan tuhisevaa kääröä, ei se tarkoita sitä että minunkin pitäisi. Asia on huomattavasti ajankohtaisempi sitten, kun olen kuullut papin aamenen ja mussuttanut oman hääkakkuni. Sitä paitsi vauvantekoharjoittelu ennen käytännön harjoituksia on aivan liian mukavaa. Sitä tahtoo lisää ja paljon!

Syksyn tuomaa

2010-09-30T11:55:00.002+03:00

Kymmenen havaintoa, joista tietää että syksy on saapunut:

1. Aloittaminen ja innokkuus
Jengi ampaisee pirteänä joka saamarin zumbaan ja jooga-pilates-jujutsu-tunnille. Sen lisäksi, että on aloitettu kasa uusia liikuntaharrastuksia terassikilojen karistamiseksi, aloitetaan ehkä uuden kielen opiskelu tai ehkäpä jopa kokonaan uusi urapolku. Ja voi pojat, tästä kaikesta ollaan niin innoissaan, mutta reilussa viikossa kahdessa mielenkiinto on lopahtanut kuin lehmän häntä.

2. Muutokset alkoholitottumuksissa
Hei hei lonkeron ja siiderin lipitys, tervetuloa mr. & mrs. Punaviini! Itselläni syksyn tulo ja iltojen pimeäminen näkyy myös viinapreferensseissä. Vodka vaihtuu jalluun ja viskiin, vaalea rommi tummaan.

3. Musta, tumman eri asteet ja harmaan eri sävyt
Jos erehtyy astumaan jalallaan rättikauppaan tai kauppakeskuksen ihmisvilinään, tämä on se mitä siellä näkee. Eihän suomalainen kyllä muutenkaan pukeudu mielellään väreihin ja omakin väritys on mustaa mustalla, mutta voihan sitä yleisilmettä edes yrittää piristää muilla väreillä. Itse ostin uudet lenkkipopot, joissa on nähtävissä turkoosia raitoja, jos oikein läheltä katsoo ja onpa minulla nähty punaista kynsilakkaa ja jopa vihreä kaulahuivi.

4. Nessujen vallankumous
Eräällä kauppareissulla matelevassa kassajonossa rupesin tuijottelemaan muiden ihmisten ostoskärryjä ja -koreja. Meillä kaikilla tuntui olevan jotakin yhteistä - nenäliinapakkaus. Ei kait se ihmekään, kun puoli naamakirjaa valittaa flunssaa ja Niko-Petterien ja Linda-Mirella-Sofioiden sairastelukjierrettä.

5. Kynttilät
Pimeän tullen kynttilöitä ilmestyy ikkunalaudoille kuin sieniä sateella metsään. Tunnelman luontia, romanttisia eleitä, hiljentymistä omassa rauhassa. Tuoksulla tai ilman. Pitkää tai pätkää. Paksua tai ohutta. Juomuilla tai sileänä. Jokaiselle jotakin. Saatavilla myös alan erikoisliikkeistä.

6. Kirja-ale
Ehkä se johtuu omenoista ja niiden madoista, mutta minusta kuoriutuu aina syksyllä lukutoukka. Ale! Ale!! -kylttejä on vaikea olla ohittamatta ilman, että pysähtyy tutkimaan kirjavalikoimaa vähintään puoleksi tunniksi tai että adoptoi muutaman opuksen mukaansa. "Mä haluun, mä tarviin" -mangunta on tullut Murullekin jo tutuksi ja sen seurauksena olen tarjonnut hellän ja rakastavan kodin noin 20 uudelle niteelle tässä kuussa. And counting.

7. Muutokset ruokatottumuksissa
Kesä tuli elettyä lähinnä erilaisilla salaateilla ja pihveillä. Nyt ruokavalion ovat vallanneet pitkän kypsennyksen vaativat pataruuat, paistit ja laatikot. Kuinka paljon ihminen voikaan himoita punajuuria, lanttua tai porkkanaa? Oma käytökseni lähentelee kai jo pakkomiellettä.

8. XXX ja YYY Suomeen!
Keikkarintamalla tapahtuu ja porukka on pähkinöinä. Kaverit ovat viettäneet tämän päivän hikoillen Iron Maidenin lipunmyynnissä. Murun duunimailiin tupsahti ilmoitus mahdollisuudesta saada keikkalippuja Princen keikalle. Itse innostuin ensimmäisestä virallisesta kiinnityksestä Helsinki Metal Meetingiin eli Acceptista. Ei edes Roger Waters The Wall Live innostanut minua näin paljon.

9. Tellun sarjat
Ennen pidin syksyn varmana merkkinä Big Brotherin alkamista, mutta koska tällä kaudella ei ole talossa ainuttakaan tuttua, menetin mielenkiintoni sarjaan parin jakson jälkeen. Sen sijaan olen innostunut tapittamaan uusia ruokasarjoja: Top Chef Masters, Masterchef Australia, 4 tähden illallinen, Kokkikoitos. Rakkaan Ex-Pomoni kanssa mietimme pitkään ja hartaasti pitäisikö jomman kumman meistä osallistua Suomen vastaaviin kokkiohjelmiin. Mutta koska tuo toinen osapuoli osallistunee erään urheiluhenkisemmän tv-ohjelmantekoon, päätimme järjestää oman kaveripiirin 4 tähden illallisen lokakuussa. Toinen varma syksyn merkki on Stargate Universen 2. kauden alkaminen jenkkilässä. Eka jakso piti imuttaa heti ja kyllä, se oli aivan mahtava!

10. Joulukuvasto
Ensimmäinen joulukuvasto on saapunut! Se kolahti postiluukusta sisään 14. syyskuuta, kaksi viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Ehkäpä ensi syksynä se tulee jo elokuussa.

Tyttömäistä puhinaa

2010-09-18T13:18:00.000+03:00

Välillä täytyy saada olla tyttö.

Joskus vaan iskee yllättävä himo lukea yltiöromanttista kirjallisuutta. Mikäs sen parempaa ajanvietettä kuin heittäytyä toiselle vuosisadalle ja täysin toisenlaiseen elämäntyyliin ja haaveilla. Myös romanttiset elokuvat toimivat. Viimeisimmät lukuiloni olivat Tuulen Viemää ja sen jatko-osan Scarlett.

Romanttisten tuotosten huono puoli on se, että aivoissa tapahtuu jonkinsortin "naks" ja sitä rupeaa odottamaan ritarillista käytöstä omalta siipaltaankin. Kyllähän ovi aina aukaistaan, hemmotellaan hyvällä ruualla ja naiset ensin -periaate toteutuu, mutta missä ovat kukat? Missä ovat kauniit lahjat ja korut? Missä ovat suklaarasiat? Entä kynttilämeret? Missä ovat auringonlaskut ja jalat alta vievät suudelmat???

Vaikka en sadun prinsseihin uskokaan, mutta olen silti sen verran tyttö, että minusta olisi mukava saada edes joskus punainen ruusupuska. Kaupan kassalla on nähty tällä viikolla mies, jonka ostoksina olivat lavan olutta ja kukkapuskan. Hihittelyä pidättelevälle kassaneidille mies selitti, että pitää vähän hurmata ja hemmotella tyttöystävää, jotta saa luvan juoda kaljaa ilman nalkutusta. Toimii! Tosin itsehän en ole niin tyranni, että eväisin Murulta oikeuden juoda olutta enkä takuulla nalkuta juomisesta (tyhjät tölkit pöydällä on sitten ihan eri asia), mutta olisihan tuo nyt romanttista. Tuoda vähän ruusuja tyttöystävälle... *haaveellinen huokaus*

Olen myös sen verran tyttö, että minusta suklaata ei voi koskaan olla liikaa. Oli suklaa sitten seksin korvike tai ei, sitä voi aina tuoda kauppareissulta tulijaiseksi. Muruni koulutus suklaan hankinnan suhteen ei ole tuottanut vielä aivan toivottuja tuloksia, mutta ehkäpä vielä jonakin kauniina päivänä mies ymmärtää suklaanhimon olevan rinnastettavissa eloonjääntiin. Sitä on vaan pakko saada. Vaikka kello olisi kolme yöllä.

Minne on jäänyt romantiikka arjesta? Kuka päätti ettei tytöt enää tarvitse romanttisia eleitä?? En vaadi kuitenkaan mitään yöllisiä serenadikonserttoja parvekkeen alta, tai omalla verellä kirjoitettuja runoja, vaan ihan rehellisesti käsi kädessä kävelyä kaupungilla, pikku pusuja ja ne kolme maagista taikasanaa silloin tällöin. Ja niitä kukkasia ja Fazerin sinisiä. Tai Pätkiksiä. Tai Maraboun sensation Yoghurt & Raspberry -levyjä. Tai Fazerina-patukoita. Tai Japp-patukoita. Tai... Jahas. Nyt iski himo.

Välillä täytyy saada olla tyttö.

A.S.S.

2010-09-08T12:29:00.003+03:00

Jos tulit blogiini otsikon vuoksi, ikävä tuottaa pettymystä. Tämä kirjoitus ei sisällä asiaa pepuista, ei edes isoista tai pienistä sellaisista eikä varsinkaan sen saamisesta, ainakaan varsinaisesti. Better luck next time!

Anonyymit Sinkut Seura eli tuttavallisemmin ja tarttuvammin A.S.S. laajentaa toimintaansa Lahteen. Toimintaahan seuralla on ollut jo aiemmin Jyväskylässä ja Kuopiossa.

A.S.S. järjestää toimintaa sinkuille, jotta nämä eivät jäisi yksin kotiin makaamaan ja ahdistumaan neljän seinän sisälle. Tarkoitus on saada sinkkuja liikkumaan ja tulemaan ulos ihmisten ilmoille. A.S.S. järjestää tapahtumia, retkiä ja harrasteryhmiä. Toiminta tapahtuu luonnossa, lenkkipoluilla, kahviloissa, baareissa ja missä tahansa tarvitaan. A.S.S. ei ole deittipalvelu, vaikka sinkkuimmeisiä pyritäänkin saamaan samaan paikkaan ja aikaan tapaamaan toisiaan ja harrastamaan sosiaalista kanssakäymistä. Välillä tavataan vain naisten kesken ja ukot puuhaa keskenään omiaan, välillä risteillään yhdessä isossa köörissä kaikkien valtakunnan äässiläisten kesken.

Tietenkin aina on mahdollista, että lempi leimahtaa yhteisen tiimellyksen lomassa. Se ei ole vaarallisti eli A.S.S:n jäsenyys ei ole uhattuna, vaikka status kellahtaisikin seurustelevan puolelle.

Anonyymeillä Sinkuilla on myös omat tukijansa ja yhteistyökumppaninsa, jotka tarjoavat jäsenille mukavia etuja. Yhteistyössä on perinteisiä ruokaravintoloita, baareja, hotelleja, kahviloita ja kampaamoita, mutta löytyypä kumppanilistalta kalastustarvikeliike, kangaskauppaa ja lastentarvikeliikettäkin näin muutamia mainitakseni. Edut saa vilauttamalla jäsenkorttia, jonka puolestaan saa maksamalla jäsenmaksun.

Lahden A.S.S. toiminnan avajaisia juhlitaan Club Chicagossa lauantaina 11. syyskuuta.

Lisää toiminnasta http://www.anonyymitsinkutseura.fi ja Facebookin Anonyymit Sinkut Seura -ryhmästä.

Jos olisin sinkku, olisin itsekin takuulla äässiläinen. Nyt ei kait auta muu kuin heilua mukana kannattajajäsenenä ja kannustaa tästäkin blogista tuttuja hahmoja nauttimaan toiminnan tarjoamista hedelmistä. ;)

Karhunpoika sairastaa...

2010-09-06T17:47:00.001+03:00

...häntä hellikäämme.
Viime päivät ovat vierähtäneet hoitsuleikkien merkeissä. Ei, en ole normaalia tuhmemmalla tuulella ja keikistele seksiliikkeestä ostetun hoitsun puvussa, vaan olen ihan puhtaasti saanut toteuttaa hoivaviettiäni (ilman perverssioita). Murulle tehtiin nimittäin kuorsausleikkaus uniapnean takia. Vaikka lopulliset tulokset näkyvät vasta muutaman viikon kuluttua turvotuksen laskettua nielussa, voin ylpeänä todeta, ettei ainoatakaan unenaikaista hengityskatkosta ole ilmennyt. Ei siis enää öisiä heräämisiä siihen kun toinen haukkoo unissaan henkeä kuin muikku kuivalla maalla huulet sinisinä eikä älyttömyyksiin menevää päiväväsymystä, jippii! Ja onneksi Murun viehättävä taipumus höpöttää unissaan on havainnoista päätellen tallella. Tällä hetkellä herra tuntuu olevan keittiökalusteostoksilla...

Lääkkehillä hoidelkaa nalleystäväämme.
Olohuoneen pöydällä on tällä hetkellä paljon uusia koristeita. Lääkkeitä tuntuu olevan joka vaivaan ja lähtöön. On paljon erilaisia pillereitä ja poreita sekä laastareita, jos nikotiinin himo kaappaa yhtäkkiä vallan. Ei ihme, että potilas on ihan pökerryksissä maailmanmenosta, kun kaikki tapahtuu kolmen tunnin jaksoissa. Mä en oo syöny mun lääkkeitä -renkutus ei päde tähän huusholliin vielä pariin viikkoon.

Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.
No ei kyllä todellakaan! Kaikki kuumaan vivahtava on kiellettyjen listalla - jopa sauna ja kuuma kylpy. Täällä kokkikolmonen tarjoilee vain viileitä ja pehmoisia ruokia. Ampparimehujäitä menee vauhdilla laatikko päivässä. Sauvasekoitin on surissut useaan otteeseen. Erilaiset sosekeitot alkavat jo tympiä ja sauvasekoittimen terät eivät valitettavasti oikein pureudu kunnon pihviin, joten repertuaari laajentui kaalikääryleihin. Potilaan silmät oikeasti loistivat. Seuraavaksi testaamme sopiiko riisuttu voileipäkakku (eli lihaliemellä kostutettu vaalealeipä feat. kinkku-sipuli-tuorejuustomössö) ruokavalioon.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
Peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
Itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
Nääh. Olohuoneen sohva on oikein mainio sairassänky. Kaikki tarvittava on lähellä - televisio, pleikkari, läppäri, lääkkeet ja tarjoilija (that's me). Täkki ja kasa tyynyjä riittää retkivarustukseksi. Laulun mattopuolen hoidan minä. Ostin nimittäin piikkimaton ja olen makoillut sillä viime päivät rentoutumisen ja lievempien selkäkipujen toivossa.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
Kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.
Ei ole koiraa eikä taida potilas ihan seuraavaksi aamuksi parantua, mutta kyllä se tästä pikku hiljaa paremmaksi muuttuu. Hoitaja oli ilmeisesti sangen vakuuttava olemukseltaan ja huolenpitokyvyiltään, että tituleerasivat minua sairaalassa vaimoksi. Heh, nauratti kovasti. Mutta eipä tuo ukkokulta koskaan heille asiaa oikaissut, että luotettava hakija onkin vain tyttöystävä. Hmm... Kaipa sitä itsekin voisi ottaa pienet iltanokoset. Ei kuin nauttimaan!

Aika-avaruusjatkumo kuntoon

2010-09-01T10:50:00.004+03:00

Aika on kummallinen juttu. Se parantaa haavat. Se lentää etenkin hyvässä seurassa. Joskus se matelee. Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä. Odottavan aika on usein pitkä.

Aikaa on kulunut viime päivityksestäkin. Tomu on laskeutunut. Olen saanut mietiskellä rauhassa ajatuksiani ja tuntemuksiani sekä keskustella Muruni kanssa asiat halki perinpohjin. Mitä olen oppinut? No ainakin sen, kuinka tärkeää on avata suunsa ja puhua. Ja että pettymyksen ydin on omien odotuksiensa ja todellisuuden ristiriita häpeään kiedottuna. Kun nielee ylpeytensä ja myöntää omat heikkoutensa, on jo pitkällä paranemisprosessin suhteen.

43 viikkoa on tänään täynnä yhteistä taivaltamme. Asiaa juhlitaan romanttisella kynttiläillallisella kotona. Murun asunnolla siis. Minun asunnossani jöötä pitävät edelleen nallekarhut ja Pyry-Iivari Polo alias Pylly-Riivari Poro. Asuntojärjestelyt ovat siis ennallaan, mutta muuten asiat ovat paremmin. Oikeastaan tämänhetkisiä olosuhteita voisi kuvailla oikein hyviksi. On se jännä, miten kahdenkeskiset mökkireissut tekevät hyvää parisuhteelle.

Kai se on sitten niin, että elämä on yhtä aaltoliikettä; full of ups and downs. Mutta pelottavaa on silti rakastaa toista ihmistä näin paljon.

Itku pitkästä ilosta

2010-07-15T04:17:00.005+03:00

Ärsyttävää kun sananlaskut ja muut vanhat kansan viisaudet ovat oikeassa. Historia toistaa itseään aina, mutta pitikö sen pitää paikkaansa myös minun kohdallani?

Voin sanoa suoraan, että nyt itkettää. Koko kesä tähän asti on mennyt hyvin. Olen nauttinut olostani, tavannut uusia mielenkiintoisa ihmisiä ja parisuhteeni on voinut hyvin kaikesta festarireissaamisestani huolimatta. Vietimme yhdessä suloista juhannusta Nummirockissa ja otimme kaiken ilon irti yhteisestä ajastamme. Tai sitten ei. Yhdessä hujauksessa kaikki yhteisen tulevaisuutemme haaveeni heitettiin romukoppaan. Ihan tosta noin vaan.

Koko kevään ja alkukesän olemme puhuneet Murun kanssa yhteenmuuttamisesta ja yhteisen asunnon hankkimisesta, mutta nyt kun tapetille laitettiin tietty ajankohta ja päivämäärä, asiat lakkasivat olemasta hyvin. 23-vee muru jänisti.

Minun siis piti luopua asunnostani ja muuttaa levykokoelmani kanssa Murun luokse ihan oikeasti, mutta nyt niin ei siis tapahdukaan. Elokuun alussa siirtyvät tavarani täysin päinvastaiseen suuntaan eli takaisin omaan kotiini. Sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään sohvan ja sängyn ja lamppujen ym. suhteen kuten myös kaverini kenen oli tarkoitus muuttaa asuntooni minun jälkeen.

Eihän tuossa mitään, mutta entäs minä? Minne unohduin minä ja minun haaveeni?

Kun toinen sanoo, ettei ole valmis sitoutumaan näin vakavasti, on uskottava sanaa. 23wee Muru on/oli liian nuori päättämään haluaako hän jakaa elämänsä kokonaan kanssani. Sukumme painostivat kilpaa kihloihin, lapsenhankintaan, häihin, yhteiseen hautapaikkaan ja se oli ilmeisesti hänelle liikaa. Kaikki on tapahtunut liian nopeasti (myönnän sen) ja Muru-parka on tipahtanut kärryiltä aikoja sitten. Kadottanut itsensä kaikkien odotusten viidakossa.

Miksi en aavistanut tätä ajoissa, jotta olisin voinut kivettää itseni kunnolla? Nyt vain vollotan sohvalla ja kirjoitan tätä kirjoitusta. Miksi Muru ei uskaltanut kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan jo silloin kun toin ensimmäiset tavarani tänne, jos ei kerran halunnut minua? Olinko liian päällekäyvä vai voimakastahtoinen?

Tauko tai aikalisä tässä kai on edessä. Olen vain havainnoinut saamarin huonoja kokemuksia kyseisistä ratkaisuista. Kaikki lähipiirini tauot ovat päätyneet eroon harkinta-ajan jälkeen. Ja minä kun rakastan edelleen ihan täysillä tuota miestä. Tämä menee niin väärin. Ei tässä näin pitänyt käydä. Meidän piti ratsastaa auringonlaskuun yhdessa samalla jalkavikaisella kamelilla. Happily ever after.

Ei ole elämä reilua. Mikään ei mene suunnitelman mukaan. Perkele.

TotalPlex

2010-05-28T10:36:00.003+03:00

Kun kuulin ensimmäisen kerran TotalPlexistä, olin epäileväinen. Enhän ollut hurahtanut zumbaan tai tilannut tärinävyötäkään tv-shopista. Miksipä siis lankeaisin TotalPlexiin?

Lukuisat kaverini kuitenkin suosittelivat minulle TotalPlexiä. Kaverini kertoivat minulle hyvistä kokemuksistaan TotalPlexin parissa ja TotalPlexin monipuolisista vaikutuksista elämäänsä, joten heitin ennakkoluuloni kaikkea uutta kohtaan romukoppaan ja kokeilin TotalPlexiä.

TotalPlex mullisti elämäni. Se on ehdottomasti kokeilemistani lajeista parhain.

"TotalPlex on tutkitusti kaikista helpoin tapa pudottaa (elämän realiteettien) painoa."

TotalPlexin avulla kuntoilu on mahtavaa. Voit treenata TotalPlexin avulla yksin tai yhdessä. Kaivat vain oman totalPlexisi kaapista ja alat vetämään. Pitkällisen TotalPlex-harjoittelun ansiosta kuntosi kohonee ja jaksat pidempään. TotalPlex-harjoittelun avulla et vajoa pöydänalle, vaan pysyt pystyssä tappiin asti!

TotalPlexin vaikutukset tuntuvat ja näkyvät pitkään. Jo muutaman tehokkaan TotalPlex-kerran jälkeen voit nähdä muutokset kehossasi: Oikean kätesi alli kiinteytyy, puristusotteesi lujenee, vatsasi muuttaa muotoaan ja koko ulkoinen olemuksesi muuttuu. Naamasi saa väriä. Olet iloisempi, nauravaisempi, laulutaitoisempi ja seurallisempi.

Unohda turha pingotus ja rentoudu TotalPlexin parissa. Tunnet olosi paljon viehättävämmäksi ja itsevarmemmaksi. Tunnet itsesi vahvaksi ja kuolemattomaksi. Äänenvoimakkuutesi kovenee. Saat nerokkaita ideoita ja näet eri asioiden välillä uusia yhteyksiä, joita et ole aiemmin tullut edes miettineeksi. Opit tanssimaan, vatkaat lannettasi myös pöydillä ja baarijakkaroilla. Voit oppia jopa lentämään TotalPlexin avulla!

Vetäessäsi TotalPlex-treeniohjelman löydät itsestäsi monia uusia puolia. Olet avoimempi ehdotuksille, estottomampi. Moraalikäsityksesi löyhentyvät ja kokeilet uusia asioita ja mooveja rohkeasti. Pystyt myös tekemään monia sellaisia asioita, joita et uskonut tekeväsi ikinä - kaikki tämä TotalPlexin ansiota.

TotalPlexin avulla minäkin tapasin nykyisen poikaystäväni.

Voit saada aikaan TotalPlexin avulla myös pysyviä vaikutuksia, jotka voivat kestää jopa 9 kuukautta tai vähintään 18 vuotta! TotalPlexistä on iloa pitkäksi aikaa.

Ankaran TotalPlex-treenin jälkeen saatat tuntea pientä heikotusta ja jomotusta lihaksissa, mutta älä huolesstu - se ei ole vaarallista. Pieni ohimenevä jomotus on osoitus siitä, että TotalPlex todella tehoaa.

Sain kaverinikin innostumaan TotalPlexistä. Treenaamme usein yhdessä ja pidämme hauskaa kuntoilun ohessa tyttöjen kesken tai sekaryhmissä.

TotalPlex yhdistää ihmisiä ympäri Suomea. Voit siis tavata uusia upeita ihmisiä ja saada uusia ystäviä TotalPlexin avulla.

Hae siis oma TotalPlex-varusteesi lähimmästä hyvin varustetusta liikkeestä jo tänään!

TotalPlex - saatavilla niin kauan kuin tavaraa riittää!

Eikä tässä vielä kaikki! Vetäessäsi TotalPlexit unohdat kiireen, stressin ja muut huolet.

Nopean hakijan etuna voit aloittaa TotalPlexin moovit jo ennen muita ja pääset huippukuntoon nopeammin!

TotalPlex - mikset aloittaisi jo tänään?

TotalPlex on nyt myös Facebookissa! Liity jäseneksi TotalPlex-perheeseen ja koe tämän huikean liikuntamuodon teho!

Kolme kovaa kuolematonta

2010-05-25T11:19:00.002+03:00

Mistä näitä kuolleita rokkitähtiä oikein tulee? Taas ropisee.. Tällä kertaa Taivaaliseen Orkesteriin liittyi Slipknotin basisti Paul Gray. Rest in Peace. Ja niin kuin minä odotin näkeväni maestro Grayn Saunan laiteilla Hail!in riveissä. *syvä huokaus*

Ei ole enää montaa viikkoa, kun työni alkaa viemään minua messujen sijasta rokkifestareille. Kesään mahtuu kolme kovaa, joita odotan kuin kuuta nousevaa.

Ensimmäisenä on luvassa juuri Sauna Open Air Tampereella. En pane lainkaan pahakseni, että minulle maksetaan palkkaa Danzigin ja Kissin keikkojen katselusta. Odotan kovasti myös Stam1nan ja Death Angelin näkemistä. Danzig on kuitenkin "se juttu", koska en ole bändiä aiemmin livenä nähnyt ja koska kannuja paukuttaa Type O Negativen rumpali Johnny Kelly. Ja onhan ne biisit aivan mahtavia. Kuulin tuossa irrotuksen Danzigin uudelta myöhemmin kesäkuussa ilmestyvältä levyltä ja kehräsin kuin kissa. Toimii minuun! Muutenkin Sauna on se kesän virallinen avaaja ja leppoisin tunnelmaltaan.

Juhannuksen vietän edellisien vuosien tapaan Nummirockissa. Dark Tranquillity, Tarot, Sepultura, Venom, Korpiklaani, Swallow The Sun ja Enochian Crescent - siinä on aika lyömätön seitsikko, joka saa kirjoittajan harkitsemaan vakavasti kiskan luukkujen kiinnilaittamista. Äh, työminä vetää kuitenkin pidemmän korren, mutta saahan sitä aina haaveilla. Muru ja koko meidän rytmiryhmä saapuu Nummeen juhlimaan, joten edes kerran saan viettää reissuyöni rakkaani kainalossa. Tosin jos viime vuosien kaava toistuu, en nuku kuin sen 9-12 tuntia koko neljän päivän reissun aikana. Ei siellä yksinkeratisesti malta nukkua, kun porukka on niin ratkiriemukasta.

Heinäkuussa on sitten Tuskan vuoro. Jälleen kerran onnistun missaamaan sisarukseni rippijuhlat (Wanaja Festival ja Kotkan Meripäivät ovat olleet syyllisiä aikaisemmin). Tuska on bänditarjonnaltaan kesän kohokohta minulle. Tägtgren tripla eli Hypocrisy, Pain ja Bloodbath, Satyricon, vanha tuttu WASP, Testament, Kamelot, Megadeth, Warmen... Yhtä ilotulitusta koko Tuska. Mastodon kuulemma peruutti ja nyt sit peukut pystyyn ja varpaat ristiin, että sen korvaajaksi tulee Opeth. Tai In Flames toimisi kans.

Vaikka kesä ja festarit ovat ilakointia täynnä, toivon vain yhtä asiaa. Sitä, että tuo Muru jaksaa katella minua ja kestää jatkuvat viikonloppupoissaoloni. Toivon toki myös auringonpaistetta ja isoja tippejä. Aamen.

Minuutti-Mikko ja peruna pilluun

2010-05-20T11:58:00.003+03:00

Koska oma elämäni on ollut viime aikoina niin helewetin tylsää ja tavallista, tai oikeastaan mielenkiinnotonta, kerron teille vaihteeksi ystävieni tekemisistä heidän suostumuksellaan.

Mainitsin ystävättäreni deitti-ilmoitusten teosta. Noh, potentiaalista treffikumppania odotellessa täytyy tytön tottakai hieman säätää toisaallakin. Näin ollen Ilona-neiti lähti treffeille erään Otaniemen teekkarin kanssa. Yksi asia johti toiseen ja pian he heittäytyivätkin sänkyyn. Mistään pikatutustumisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan parivaljakko oli tunteneet toisensa liki kahdeksan vuotta.

Mutta sänkyhomma oli täysi fiasko. Ilona-neidin sanoja lainaten esileikki oli oikein hyvää, mutta itse akti oli mallia muutama työntö ja ravistus. Karmea pettymys. Alku oli niin lupaava, mutta loppui kuin seinään. Ei ole tietoa vaikuttiko nopeaan lopputulokseen yhteinen kaverihistoria vai mikä. Yksi mahdollisuus olisi, että Otaniemen nörtti oli todella innoissaan nähdessään ihka elävän naisen alasti silmiensä edessä tai että mies ei kerennyt suorittaa ns. vaadittua kuivaharjoittelua ennen treffeille lähtöä. Ote kaikkien deittailuleffojen äidistä eli Sekaisin Marista - komediasta:

"You choke the chicken before any big date, don't you? Tell me you spank the monkey before any big date. Oh my God, he doesn't flog the dolphin before a big date. Are you crazy? That's like going out there with a loaded gun!"

NiinPÄ! Okei, eihän sille voi mitään jos laukeaa ennen aikojaan, mutta ei kyllä omalle kohdalle ole sattunut noin pikaista miestä. Ja jos tulee niin nopeasti, että toinen kerkeää suurinpiirtein laskea ne työnnöt ja on kaukana seitsemännestä taivaasta, on vain reilua että myös nainen tyydytetään tavalla tai toisella. Mutta teekkaripoikamme ei tehnyt sitäkään. Ja näin syntyi kaveriporukkaamme legenda Minuutti-Mikosta, Otaniemen nopeimmasta miehestä.

Onneksi petitreffit eivät saanut jatkoa, sillä sehän olisi tarkoittanut sitä, että ystävättäreni tuonut Minuutti-Mikon meille näytille. Olisi siinä saanut pokkaa pidellä ja varoa tulla-verbin käyttöä kaksimielisissä yhteyksissä, kun on tottunut miehestä vitsiä vääntämään viime viikot. "Ai, sinä tulit jo? Tulitko oikein pikajunalla?" tai "Ai, sä grillaat minuuttipihvejä, sehän kiva. Tuliko jo valmista?".

Mitä opimme tästä? Mies - jos laukeat alle minuutissa, hoitele nainen muulla tavoin. Muuten hän kertoo ystävilleen lyhyestä esityksestäsi.

Olemme järjestäneet Murun kanssa kisastudioita lätkäkisojen kunniaksi ja seurakunta kyseisissä kemuissa on aika sekalainen ja sekaisinkin. Sillä kertaa juhlat olivat mitä ilmeisimmin onnistuneet, sillä Suomi voitti, heräsin onnellisesti Murun kainalosta, sohvalla nukkui pari viatonta Levi-aikojeni kämppistä, Rakas Ex-Pomoni dumppasi miljonäärin tyttären ja vaihtoi sinkkuelämään kesken baari-illan heräten aamupäivällä alaston Ilona-neiti vierestään, yksi Kiss-fanaatikko päätyi putkaan ja Mimosa pokasi sekopään. Ihan normisetti siis.

Putkareissusta kerrottakoon, että tässä kaupungissa ei ole sallittua virtsata historiallisen patsaan juuressa. Sakkolapun lisäksi, joudut kuuntelemaan poliisisedän puolen tunnin sepustuksen tämän kaupungin historiasta ja jos näyttää siltä ettet jaksa kuunnella sitä, pääset putkaan huilaamaan. Mitä siihen sekopäiseen pokaan tulee, on parasta aloittaa uusi luku.

Olen aiemminkin maininnut erään hemaisevan neitokaisen, joka järjesti keijukaisbileet ja onnistui hukkaamaan huulikorunsa erään naisen pipariin. Tämä koodinimeä Mimosa tässä blogissa totteleva neitokainen on viihtynyt viime aikoina hyvin tiiviisti miesseurassa, etenkin paikallisten metallimuusikkojen käsivarressa, mutta tällä kertaa hän sattui näkemään erään vanhan naispuolisenpanonsa baarissa ja se oli sit menoa tussunkiilto silmissä. Tosin pokattu neiti oli huomattavasti sekopäisempi kuin edellisellä kerralla.

Sekopää-neidin esittäytyminen baarissa: "Moi, mun nimi on **** ja mä oon huora." Meni Murultakin kalja väärään kurkkuun. Oli se sen verran omituinen avausrepliikki. Sekopää jatkoi ja kertoi tehneensä helppoa rahaa parisen kuukautta harjoittamalla prostituutiota. No sehän kiva asia tietää heti etunimiesittelyn jälkeen. Itse olisin ehkä kertonut ensin jotakin muuta, mutta mikäs siinä. Työ on usein jokaisella meistä mielessä ja ammatti se on huoranakin oleminen.

Koska en ole aikaisemmin tavannut ketään maailman vanhimman ammatin harjoittajaa, kyselin häneltä työstään. Kerrottakoon, että hän veloitti puolen tunnin sessiosta 100 euroa ja kyllä, se vaatii todella paatuneen luonteen jotta pystyy olemaan tunteeton ja välinpitämätön. Helppoa rahaa, kuten hän asian ilmaisi. Mutta naamasta näki ja korvilla kuuli, että ihminen oli aika rikki kaikesta tapahtuneesta.

Noh, Mimosan hoivavietti jatkui ja hän vei sekopäähuoran kotiinsa. Sitten se vasta kummalliseksi menikiin. Kesken neitien sitomisleikkien tämä sekopää ehdotti dildon esille ottamista. Mikäpäs siinä, lelut ovat aina kivoja. Mutta jos dildoa ei olisi saatavilla, neito ehdotti, että Mimosa ottaisi perunan ja tunkisi sen hänen pilluunsa. Onneksi talosta löytyi dildo (jonka surina on niin kovaääninen, että se herättää seinänaapurin).

Mutta kuka helewetti tahtoo tunkea perunan tuheroonsa? Porkkanan tai kurkun olisin vielä tajunnut muotonsa vuoksi, mutta että perunan. Ei saatana. Sairasta vihannesten häpäisyä. Jälkeenpäin olemme miettineet minkä merkkistä perunaa sekopäähuora kaipasi sisälleen. Oliko kyseessä puikulaperuna, ranskalainen, (kirkko)veneperuna vai kenties röstiperuna. Vai mennäänkö lajikkeen mukaan: Nicola, Rosamunda, Matilda, Van Gogh vai Asterix?

Ja tällä viikolla kaveripiirissämme heitetään läppää Peruna-Tytöstä alias Pottu-Huorasta. Mysteeriksi jäi oliko kyseisellä eukolla kenties pottuvarvas, potuttiko häntä, osallistuuko hän perunateatteriin tai mikä oli päivän kuuma peruna. Peruna on pop!

Päivän vinkki ja muita havaintoja

2010-05-18T11:17:00.005+03:00

Kevät tuli, lumi suli, kala sanoi puli puli. Juuh, ei tässä kuumuudessa voi ajatella enää mitään järkevää. Hyvä että kerkes kevätvaatteet kaivaa esille, kun tuli jo tarvetta hellemekoille. Oikeastaan olen harrastanut kotinudismia viime päivät, koska on niin pirun kuuma ja hikinen olo koko ajan. Ja onhan siinä sekin etuus, että jos sattuu himottamaan, ei tarvitse tuhlata aikaa riisuuntumiseen, vaan voi ruveta suoraan toimintaan. Olkoon tämä Päivän vinkki numero 1.

Päivän vinkki numero 2: Suihinotto auttaa aina, olipa vaiva mikä tahansa. Muru väitti juuri äsken silmät kirkkaana, että jopa vakava vatsamurriainen asettuu moisella.

On se niin kivaa, kun on mies :D Elämä on huomattavasti hauskempaa kaksin. Tosin tämä meidän symbioosimme alkaa olla huolestuttavalla siamilaiset kaksoset -tasolla. Esiinnymme aina pareittain, ajattelu- ja toimintatapamme muistuttavat jo hieman liikaa toisiaaan ja niin pois päin. Uusin tapamme pelotella kavereitamme on telepatia. Eihän siinä lauseiden jatkamisessa mitään uutta ole, mutta kehitimme tavan bongata samat asiat eri paikoista. Ai siis mitäh?

No kerronpa esimerkin. Kumpikin nörää omalla koneellaan hiljaisuuden vallitessa ja yks kaks avaamme suun ja alamme kommentoimaan samaa uutista samalta sivulta. Tai rupeamme molemmat nauramaan ja sitten kun kysymme, mille toinen hirnuu, on syynä täsmälleen sama vitsi/kuva/sarjakuva/tms kuin toisellakin. Ja näin käy monta kertaa päivässä. Pelottavaa tämä siamilaisuus. Onneksi emme kuitenkaan näytä samalta, vaikka joku kamu joskus kommentoikin, että meillä on aivan samanlainen tukka. Okei, olemme ehkä käyneet samalla hiusväripurkilla, mutta kyllä Murun hiukset ovat pidemmät, kiharammat ja paksummat.

Päivän vinkki numero 3: Jos junnaat kylki kyljessä kultasi kanssa 24/7, huomaat teidän alkavan muistuttaa toisianne yhä enenevissä määrin. Saatat jopa ihailla napanöyhtää ja alkaa ymmärtämään fingerporilaista huumoria. Toinen puolisko puolestaan osaa tarjota automaattisesti suklaalevyä ja katsoo mielenkiinnolla romanttisia komedioita. Lisäksi kehitätte edellä mainitun telepaattisen yhteyden ja oman höpöhöpö-kielen.

Miehen kanssa on kivaa. Jopa minä, joka olin vanha paatunut sinkku, tunnustan sen nyt. Ja ehkäpä juuri minun innoittamanani ne loputkin vannoutuneet sinkkuneidit ovat aloittaneet miehen metsästyksen. Heidän periaatteenaan on, että Se Oikea voi karauttaa vastaan liikennevaloissa, ruokakaupanjonossa, kirjastossa, hammaslääkärissä, baarissa eli ihan missä vaan ja siksi heidän täytyykin näyttää mahdollisimman hyvältä koko ajan.

Voin vain kuvitella koko ajan miten rankkaa se on, olla koko ajan tarkkailemassa ympäristöä ja keimailla joka suuntaan. Ehkä pakkomielteinen käytös ja yliyrittäminen näkyvät, sillä treffailu jää usein vain parin puhelinsoiton tasolle. Päivän vinkki numero 4: Älä yritä liikaa.

Tai sitten miehet eivät vain ymmärrä hyvän päälle. Jokainen näistä miestä metsästävistä nuorista naisista on nimittäin todella nätti, seurallinen ja fiksu. Vaikka kaloja onkin paljon meressä, omaa kultaa ei vierelle löydy. Osa on jo antanut paljon periksi miesstandardeistaan eikä etsi enää sitä "mahdotonta" eli täydellistä Miestä, joka päiväkirjansivuille on hahmoteltu ensi kerran jo 12-vuotiaana. Ihan niin pitkällä he eivät kuitenkaan ole standardejaan alentaneet kuin eräs miespuolinen tuttavani, joka kuvaili etsivänsä naista, jolla on pulssi.

Koska potentiaalista kumppania ei ole kävellyt tosielämässä vastaan, on haku siirtynyt uusille aalloille. Tyttäret tekivät elämänsä ensimmäiset deitti-ilmoituksensa Suomi24:en pienen yllytyksen tuloksena. En ole itsekään koskaan moista tehnyt, mutta yritin auttaa parhaani mukaan profiilin luonnissa. Päivän vinkki numero 5: Kokeile jotakin uutta ja erilaista.

Ilmeisesti jotakin meni pieleen sanavalinnoissa, koska heitä ovat lähestyneet pääasiassa varatut irstaat miehet, hoono soomi tyrkyt ja luki- & kirjotuhärötteiset äjät. Vai onko se ihan normaalia, että kyseisten ryhmien edustajat pommittavat nuoria nättejä tyttöjä alatyylisillä viesteillä? Okei, joukossa on ollut pari helmeäkin, jotka vastaavat tyttöjen hakuehtoja. Who knows, ehkäpä jonakin päivänä kaikki se viestittely johtaa oikeaan tapaamiseen kasvotusten. Päivän vinkki numero 6: Ajattele positiivisesti / Toivossa on hyvä elää (sanoi satiainen).

Rest in peace Ronnie James Dio aka Ronald James Padavona. Kiitos mahtavista hetkistä, joita äänesi on tarjonnut.

Syy ja seuraus

2010-04-28T13:06:00.002+03:00

Hyvä hevi, parempi mieli.

Kesäkarnevaaliretkueemme pysähtyy ensi kesänä ainakin Sauna Open Airissa, Nummirockissa ja Tuskassa, joten johan rupesi mieli aurinkoistumaan. Mikäpä sen parempaa kuin työskennellä Danzigin, Kissin, Dark Tranquillityn, Satyriconin ja WASPin tahtiin. Epäilen vahvasti, että työnteosta ei tule mitti kun Tuskan lavelle kapuaa joku Tägtgrenin bändeistä, joten taktikoin taukoni aivan varmasti niiden soittoajalle ja hilaan pomppivan peppuni lähemmäs lavaa.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Tässä huushollissa on vaivattu jos minkälaista taikinaa viime aikoina. Taikinan mukiloiminen nyrkeillä auttaa aggressioita purkautumaan hyvällä ja terveellisellä tavalla. Tai noh, en nyt tiedä kuinka terveellistä runsaalla juustolla kuorrutettu metukka-kebab-jauhelihapitsa on, mutta sämpylät ovat varmasti verrattuna kaupan lisäainekyllästettyihin. Myös perunoiden ja porkkanoiden kuorinta on sekin hyvin terapeuttista puuhaa. Kuorimaveitsi vilahtaa ja paskakerros vähenee kirjaimellisesti.

Hyvä hali, parempi mieli.

Kissa on nostettu pöydälle, en enää ikinä aliarvioi keskustelun mahtia. Kyyneleet vierivät, mutta olo kohenee kun Muru ottaa syliin, lohduttaa ja kertoo rakastavansa. Avainsanoja ovat läheisyys ja hellittely sekä toisen huomioiminen. Tajunnan räjäyttävä seksikään ei ole pahitteeksi. Muuttaminen omaan yhteiseen kotiin on palannut puheenaiheeksi. Tosin kerrostaloasunto Helsingistä on vaihtunut omakotitaloksi Vantaalta matkan varrella.

Hyvä liikunta, parempi mieli.

Lumi on sulanut, hiekkapöly laskeutunut. Lenkkimonot ovat eksyneet jalkaani kerran jos toisenkin ja hyötyliikunnan osuus lisääntyy. Rappusten juoksu neljänteen kerrokseen on syrjäyttänyt hissin käytön, ellei mukana ole painavia kauppakasseja tai kirjakasoja. Lenkillä reipasta kävelyä ja juoksuaskeleita tahdittavat kolme kovaa ässää - Stam1na, Sepultura ja Slayer.

Hyvä seura, parempi mieli.

Vaikka minun pitäisi raataa 24/7 kirjoitushommien kanssa, on todellisuus jotain aivan muuta. Kavereita pukkaa ovesta sisään vähän väliä. Ei mitään rauhaa ja keskittymiskykyä, mutta toisaalta kaveria ei jätetä.

Viime viikonloppuna Murun asunto muistutti turvakotia teemalla "Parisuhteeni voi huonosti". Ekana ovesta paukkasi sisään Muruni lukioaikainen kaveri. Hänellä oli asiat heikossa jamassa avovaimon kanssa. Seuraavaksi ovea oli raapimassa Rakas Ex-Pomoni. Hän on kamppaillut masennuksen kanssa jo pitempään ja se toinen puolisko, miljonäärin tytär, ei enää tiedä onko hänen roolinsa olla tyttöystävä vai hoitaja. Joukon jatkoksi karautti Muruni sisko, joka lähti evakkoon eläintensä kanssa, kun megariita poikaystävän kanssa alkoi ottaa liikaa päähän. Siinä sitten joukkoterapioitiin ja puitiin asioita. Ainakin kahdella parisuhde jatkuu edelleen, joten ehkäpä pienestä ajatusten tuulettamisesta, pään nollaamisesta ja paikkakunnan vaihdoksesta oli apua.

Hyvä luottamus, parempi mieli.

Reputin elämäni ensimmäistä kertaa papa-kokeessa. Hiemanhan se säikäyttää, kun e-pillerireseptin käy uusimassa ja mukaan saa lääkärin noottikirjeen. Kun kysyy sairaanhoitajalta, mitä hittoa termit tarkoittavat ja mikä tuherossani on vialla, vastaus "tulehdus, joka voi aiheuttaa syövän" ilman lisäselityksiä ei oikein huojenna mieltä. Matka lekurin ja kodin nettiyhteyden välillä ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä. Siinä puolen kilometrin matkalla kerkesi jo jättää hyvästit lastensaannille moneen kertaan. Google onnistui rauhoittamaan mielen ja seuraavat 6 kuukautta eivät enä tunnu niin pahalta odottaa. Olen kerrankin positiivinen ja optimisti ja tahdon ajatella kuuluvani niihin, joilla solumuutokset normalisoituvat.

R.I.P.

2010-04-15T17:27:00.003+03:00

Koska maailma on paska laitos, ei mikään mene niin kuin oletat tai toivoisit. Kun luulet ettei enää huonommin voi mennä, niin eiköhän joku kippaa hieman lisää paskaa niskaan. Siinäpähän sitten olet ja kärsit. Minua vituttaa tällä hetkellä niin paljon, etten enää tiedä miten päin olla. Olo on vihainen, pettynyt ja turhautunut. Mikä helvetin pointti tässä kaikessa oikein on?

Ja nyt olo on kaiken lisäksi surullinenkin. Tänään tuli uutinen, että Peter Steele on kuollut. Ja tällä kertaa ihan oikeasti. Hieno muusikko oli. Monta hyvää biisiä kirjoittanut. Monta unohtumatonta keikkaa heittänyt. Sanattomaksi vetää.

Vaikka Petrus T. Ratajczyk kuulemani mukaan lopetti viime syksynä alkoholin ja huumeiden käytön helpottaakseen masennuksen oireita, ei se tainnut enää auttaa. Sydän pysähtyi sairastelun myötä, ei jaksanut enää.

Liian nuori ja liian varhain. Olisin halunnut nähdä Carnivoren edes kerran livenä, Type O Negativen ainakin vielä yhden kerran. Mutta kun ei niin ei. On se vaan niin surullista.

Type O Negative - Everything dies
- Watch more Videos at Vodpod.

Vittu kun vituttaa

2010-04-12T11:04:00.007+03:00

Onpa taas aivan karmea olo. Ihan kuin olisin itkenyt kaksi päivää putkeen. Mutta hei.. niinhän minä olenkin! Oikeastaan olen tirauttanut pikkuitkut tai vähän isommatkin kyyneltulvat harva se päivä parin kuukauden ajan. Ai miksikö? Minäpä kerron...

Yksi syy on kevät. Minä vihaan tätä vuodenaikaa. En tykkää lainkaan, kun tulee aurinkoista ja kuraista. Ei ole minua luotu päivänvaloon, saatana. Atooppinen ihoni on aivan hirveässä kunnossa, kun aamulla pukee päälle liikaa ja iltapäivällä hikoilee ja raavin hikisen ihoni rikki. Silmät vuotaa ja nenä niiskuttaa koko ajan siitepöälylääkityksestä huolimatta. Onpa ihan vitun kivaa!

Toinen syy, joka ottaa aivolohkoon ehdottomasti eniten, olen minä itse. Minkä helvetin takia en ole voinut jakaa loppurutistusta järkevälle aikataululle, vaan yritän tehdä kolmessa viikossa kolmen kuukauden työmäärän? Hyvää onnea, tyhmä! Enpä tainnutkaan valmistua vielä(kään) toukokuussa ellei ihme tapahdu.

Vielä enemmän ahdistaa ne mitä oudoimmat ajatukset, joita minulla pyörii päässä päivästä toiseen. Kun ei ole tyytyväinen itseensä jossakin asiassa, niin sitä näkee vikaa huomattavasti helpommin muissakin kohdissa. Ja sitten vituttaakin itsessä jo kaikki.

Mutta ainakin kavereitahan tämä piristää. Eräs erehtyi voivottelemaan ulkonäköään korvieni kuullen ja sai neiti kyllä tuta. Omasta kropasta kun löytyy lyömätön yhdistelmä - iho täysin rikki ja hilseilevä, jopa päänahasta, mikä tekee hiustenvärjäämisestä täysin mahdotonta, jalat täynnä mustelmia ja arpia, kiloja kertynyt niin paljon mahanseudulle, että onnittelevat kaupungilla jo raskaudesta. Että yritäpä siinä sitten olla seksikäs ja kaunis. Vaikeni likka aika äkkiä housujensa huonosta leikkauksesta.

Kun itsestä tuntuu ja näyttää pahalta, sitä rupeaa sitten miettimään, minkä ihmeen takia tuo toinen on tuossa vierellä. Miksei se etsisi itselleen jotakuta parempaa? Kysyntää Murulle olisi. Siitä osoituksena ne neitokaiset, jotka sitä tulevat iskemään aina baarissa.

Kärpäsestä härkänen tuli tehtyä viimeksi naamiaisbileiden aikaan, kun huomasin Muruni pitävän kädestä erästä naimisissa olevaa neitokaista ja lepäilevän tämän kanssa samalla sängyllä. Punaistahan minä näin saman tien, mutta odotin puoli tuntiaa ennen kuin avasin sanaisen arkkuni. Siinä vaiheessa naimisissa olevan pikkurovan jalka oli hipelöinyt mieheni reittä jo kymmenkunta kertaa ylös alas. Sain kuulla, että kyseinen rouva oli kadottanut vihkisormuksensa, joten asia sai vielä suuremmat mittasuhteet päässäni.

Mieen kuulustelu päättyi kuin seinään. Hän kun ei minua pettäisi. Piste. Eikä ollut kuulemma ajatellut mitään sen kummempaa, jutelleensa vain mukavia onnellisesti (?) naimisissa olevan ystävänsä kanssa.

Tosin viime perjantaina herra oli päätynyt baarissa ollessaan pussailemaan jotakuta isotissistä blondia omien sanojensa mukaan, joten en nyt oikein tiedä mitä enää uskoa. Hieno juttu, että kertoi itse, enkä kuullut sitä kautta rantain. Ja onko suuteleminen vielä pettämistä? Minusta vasta kaikki mitä tapahtuu navan alapuolella on pettämistä, mutta myönnän kyllä että yksi asia juontaa helposti toiseen.

Jotenkin tuntuu, että Muru on vielä aivan liian nuori vakavaan parisuhteeseen ja haluaisi vielä mennä ja kokea. Ja ansaitsisi jonkun paljon paremman. Ei tällaista ihmistä, joka rajoittaa toisen elämää niin paljon omilla allergioillaan ja motkottaa siitä, että mies ei tee mitään kotona.

Mies tahtoisi syödä kalaa ja äyriäisiä sekä chilillä ja paprikalla maustettua ruokaa, käydä ulkona syömässä ja toivoisi, että ostaisin spontaanisti ruokaa einesten puolelta. Mutta en voi niin en voi. Jotenkin tuntuu, että hän ajattelee minun liioittelevan ruoka-aine allergioitani. Mutta onko se liioittelua, jos minun on vaikea hengittää kaupan kalatiskien lähistöllä? Tai päädyn persiljaa syötyäni sairaalaan?

Muutenkin olen hänen mielestään paha ihminen, koska minulla on ollut sata miestä elämäni aikana. Kuten mies kännipäissään toteaa, hän ei voi luottaa minuun historiani takia ja myös siksi, etten kertonut hänelle siitä kuinka paljon vihaan itseäni jo aikaisemmin. Hmm. Ehkä siksi, että en kertonut siitä kenellekään muullekaan?

Lauantaina räjähti sitten koko potti ja pakkasin tavarani Murun kodista. Syynä se, että hän ei ollut tiskannut, vaikka kuinka vannotin ja hän lupasi tehdä niin. Mitään ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Ilmeisesti se on paljon vaadittu asia, jos mies olisi tiskannut sen historiallisen toisen kerran tänä vuonna. En sitten kuitenkaaan lähtenyt, koska kaverit tulivat väliin ja puhuivat minut ympäri. Olin kuulemma typerä, kun harkitsin edes hyvän ja hienon miehen jättämistä tiskaamattomien astioiden vuoksi. Ja kuulostaahan se typerältä. Mutta siinä vaiheessa olin niin väsynyt tekemään yksin kaiken kodinhoitoon liittyvänn. Ja tahdoin vain mennä omaan kotiini rauhoittumaan ja selvittämään ajatukseni.

Nyt on kulunut kaksi päivää. Tiskit on edelleen tiskaamatta. Kämppä on täynnä tyhjiä pulloja poikien pokeri-illan jäljiltä. Pokeripeli levällään lattialla ja pöydällä. Joka puolella on käytettyjä nenäliinoja. Tavarani ovat edelleen oven lähistöllä pakattuna. Viimeiset kolme tuntia olen katsonut vuoron perään sotkua ja laukkujani. Miten tämä pitää siivota?

Mies kiukkusi aamulla siitä, kun ei ollut kaapissa puhtaita vaatteita. Pyysin anteeksi ja selitin, että en jaksanut eilen käydä hakemassa niitä kämpältäni. Niin, Murulla kun ei ole pesukonetta ja ajan varaaminen taloyhtiön pyykkituvasta on hänelle jotakin ylivoimaisen vaikeaa niin siksi pyykit hoidetaan minun asunnossani toisella puolella kaupunkia. Perjantaina roudasin kuusi muovikassillista paskaisia vaatteita sinne, yksin. Ja ei, meillä ei ole autoa, vaan matka taittuu kävellen.

Ilmeisesti minun pitäisi lähteä käymään hakemassa ne puhtaat pyykit sieltä, jotta sama ei toistuisi huomenna. Ja ilmeisesti minun täytyy siivota nämä tyhjät pullot pois täältä ja viedä ne kauppaan, jotta voin ostaa tänne jotakin ruokaa. Ja jotta voin tehdä ruokaa, minun on tiskattava ne astiat. Ja korjata pelit pois, jotta saan tilaa tehdä laskennan harjoituksia.

Niin, koska minulla ei ole koulua enkä muutenkaan ole luennoillta kuin muutaman tunnin päivästä, tarkoittaa se kuulemma sitä, että minulla on aikaa tehdä KAIKKI kotityöt. Ai mikä opinnäytetyö missä? Mikä harjoitteluraportti? Mikä palautus??

Jotenkin tuntuu siltä, että jos tässä suhteessa ollaan vielä kymmenenkin vuoden päässä ja minä olen vihdoin valmistunut ja käyn jälleen töissä, minä teen edelleen kaiken itse. Minnekäpä se miehen työpäivän jälkeinen väsymys olisi kadonnut tai ahdistuminen nalkuttamisestani?

On se niin vitun kivaa olla itsestään selvyys, varsinkin kun on ite kadottanut itsensä!

Tipu ja muna 2010

2010-04-06T09:50:00.004+03:00

Tipujuhlista selvitty ehjinä, herkuista syömättä vain yksi suklaamuna ja rasiallinen mämmiä (yäk!), olo on levännyt viiden päivän lomasta ja mieli on virkeämpi ottamaan loppurutistuksen opintojen kanssa.

Pääsiäisen saldo:
* 3 känniä
- 1 x keikkahumalointi
- 1 x sauna/uima-allasbileet
- 1 x baarissa rähinäviinaa
* The Big Bang Theory maraton
* 7 katsottua leffaa
* 4 x munaa
* 110 h laatuaikaa Murun kanssa
* 8 x kokattua ateriaa
* 3 x kiukuttelua/vitutusta
* 1 x itkukohtaus
* n. 300 x hyvät naurut
* 0 luettua kirjaa
* 2 x Facebook-päivitys

Että semmoista. Normisetti sinänsä. Yleensä tämä tyttö on pakannut kimpsunsa ja kampsunsa sekä lopun moraalinsa ja matkannut Savoon mummon luokse viettämään laatuaikaa suvun kanssa, mutta ei tällä kertaa. Moraali voi hyvin, ei minkäänlaisia omantunnn tuskia, joten oli aika yrittää luoda jotain omaa pääsiäisperinnettä Murun kanssa. Tulihan meille pääsiäisen aikana täyteen jo maagiset 5 kuukautta ensi tapaamisesta.

Noh, en nyt tiedä perinteestä mutta tänne muuttivat pääsiäisen ajaksi Raukka-tipu ja sen Kaveri. Kyseiset tipuset munivat nyt 26. kerran ja alkavat olla aika kärsineen näköisiä. Osa on ihan iän tuomaa, mutta Raukka-tipun säälittävää ulkonäköä selittää vielä sekin, että tekstin kirjoittaja on esitellyt sitä 1-vuotiaana kaikille junan matkustajille sekä konduktööreille ja ko pääsiäiskoristeen olomuoto oli hieman litistynyt kierroksen jälkeen. Mutta niinhän se menee - jostakusta tulee aina se lempi, olipa sitten kyseessä nalle, bändi, farkut tai mies. Aina on yksi ylitse muiden. Mutta hyvin ne vanhukset jaksoivat munia. Eikä tarvinnut etsiä, minne ne olivat piilottaneet pesänsä yön aikana, vaan siinä olkkarin pöydällä se napotti koko ajan.

Pääsiäisen aikana selvisi vanha arvoitus siitä, kumpi tuli ensin - tipu vai muna? No, tietenkin tipu. Muna kun on herrasmies.

Eniten päässä soinut biisi pääsiäisenä (kiitos sen erään vaateketjun mainoksen):

Mitä hyvää tässä aamussa on?

2010-03-23T07:55:00.004+02:00

Onpa taas hankala aamu. Muru hiippaili vierestä jo viiden aikaan aamulla viimeistelemään tärkeetä työjuttua, minä seurasin perästä vasta pari tuntia myöhemmin. Ja olen edelleen erittäin väsynyt. Onko ihan pakko herätä jos ei tahdo? Ei jaksais millään mennä kouluun taikka muutenkaan tuonne kylmään ulkoilmaan. Itse asiassa minua ei huvita tällä hetkellä mikään. Ei edes aamukahvi. Tai eilen illalla leivotut sämpylät. Eikä varsinkaan rahoituslaskelmat ja investoinnit näin aamutuimaan. Tahtoo takaisin peiton alle sen ihanan miehen kanssa kenen viereen nukahdin, en tuon mörököllin, joka ärähtelee ja räjähtelee stressin vaikutukseesta.

Ei mitään uutta auringon alla

2010-03-19T09:35:00.003+02:00

Tänään on luvassa villimpääkin villimmät syntymäpäiväjuhlat. Kuten viime aikoina tavaksi on tullut, myös näillä juhlilla on oma teemansa. Eli tänä iltana kaupungin yöelämän valtaavat satuhahmot. Juhlinnan kohde ompeli itselleen upean keijupuvun, itse olen cowboy-prinsessa.

Mutta ennen hauskanpitoa on vielä leikittävä tuhkimoa eli kuurattava talo katosta lattiaan, hoidettava tiskit, pestävä pyykkiä, käytävä kaupassa, tehtävä sämpylöitä ja sapuskaakin olisi hyvä olla pöydässä kun Muru tulee töistä. Ja kouluhommiakin pitäisi vilkaista. *huokaus* Ei ole helppoja nämä vapaapäivät. Milloinkohan sitä saisi vain olla ja lojua? Vaikka nukkua koko päivän tai viettää koko päivän sängyssä toisenlaisen aktiviteetin parissa??

Mainosten uhrit ry osa 2 - seksi

2010-03-18T10:04:00.002+02:00

Seksillä voi myydä nykyään ihan mitä tahansa. Se on ujuttautunut kaikkialle, kauas pois makuuhuoneesta ja keittiönpöydältä.

Toistaiseksi minua ei ärsytä vielä seksin ylitarjonta, se vain huvittaa minua. Monet niin sanotut tissitakuu-tv-sarjat ovat minunkin mieleeni, moraalisesti arveluttavat biisien lyriikat naurattavat lähinnä ja strippausta imitoivat musiikkivideoiden tanssikohtaukset eivät herätä mitään tunteita. Onneksi en käy pintaliitobaareissa, joissa tanssilattiat on varustettu strippitangoilla. Kun perse vilkkaa -pissaliisat imitoivat musakanavilta näkemäänsä "sexyjä" mooveja kahden promillen siiderihumalassa, on vaara, että se järkyttävä näky palaa kiinni verkkokalvolle. *syvä huokaus* Toinen seuraus joka ottaa pannuun on nämä alle 10-vuotiaat, jotka tälläytyvät transu-meikkiin ja ovat pukeutumiseltaan Jammu-sedän henkiin heränneitä märkiä unia. Silloin kun minä olin sen ikäinen (oh gosh, nyt tiedän olevani vanha kun sanon näin!), leikin vielä nallekarhuilla ja legoilla silloin kun nenäni ei ollut kiinni Viisikko-kirjassa. Jalassa oli Leviksen viis-nolla-ykköset ja päällä huppari, meikki ja letin värjääminen astuivat mukaan vasta yläasteella. En tiedä oliko asiat ennen paremmin, mutta lapsuus oli ainakin lapsuus eikä mini-aikuisuus.

Tuhmat mainokset top-3:

Wanna learn english?

Tuhmat puput:

Huonot arvosanat:

Mitä jos...?

2010-03-17T18:11:00.002+02:00

Tassut pystyyn - kuinka moni on leikkinyt sitä kuuluisaa "mitä jos" -peliä? Jossittelun ihmeellinen maailma, jossa on vain kaksi aikamuotoa. Toinen menneisyyteen ja toinen tulevaisuuteen suuntaava.

Mitä jos olisinkin toiminut toisin? Missä minä silloin olisin? Millainen minä olisin? Olisiko elämänlaatuni parempi? Pohdintaa voi jatkaa loputtomiin, mutta siitä tulee vain pää kipeäksi. Koska elämä ei mene niin kuin tieteissarjoissa, emme kai koskaan saa tietää millaista se elo olisi rinnakkaistodellisuudessa, jos olisimme tehneet tai jättäneet tekemättä tiettyjä valintoja.

Mitä jos olisin saanut puoli pistettä enemmän yliopiston pääsykokeissa? Mitä jos olisin jättänyt erään todella huonon baarijatkot väliin? Mitä jos olisin valmistunut normiajassa? Mitä jos...?

Yhdestä mitä jos -kysymysleikin tuloksesta olen kuitenkin melko varma. Mitä jos olisin suostunut ex-avopuolisoni kosintaan ja lapsentekohaaveisiin? Montako lasta meillä nyt olisi? Missä tehtaassa tai kaupassa olisin töissä? Olisin toki naimisissa, sillä ex-avokkini suvussa ei tullut kysymykseenkään hankkia lapsia ilman papin aamenta. Asuisin edelleenkin siinä saamarin tuppukylässä, jossa jumitin 19 vuotta elämästäni. Olisin niin sanottu menetetty sielu, kuten meidän kaveripiirissämme sinne jääneitä kutsutaan. Monta hyvää ystävyyssuhdetta olisi jäänyt solmimatta, monet naurut nauramatta ja aivan takuulla en olisi koskaan lähtenyt reissaamaan suosikkibändieni perässä maailmalle tai lähtenyt viettämään festarielämää uudestaan kymmenkunta vuotta vanhempana. Mutta olisinko onnellinen? Olisinko hyvä äiti?? Hmm. Ainakin hyvä äitipuoli olin lasten mukaan. Mutta että onnellinen? Hmm. En varmaankaan. Jos se olisi tuntunut hyvältä idealta, luulisin sisäinen ääneni kehottaneen minua jäämään kyseisen miehen luokse eikä pakenemaan paikalta.

Mutta entäpä sitten se tulevaisuuden ja mahdollisuuksien jossittelu. Mitä jos voittaisin seitsemän oikein lotossa? Mitä jos saisin allergioihini helpotusta? Mitä jos muuttaisimme Helsinkiin? Mitä jos olisin raskaana? Mitä jos kuolisin? Mitä jos poikaystäväni pettäisi minua? Mitä jos...?

What if.. As if! Mitä enemmän tätä elämää elää, sitä useammin saa huomata ettei mikään mene ikinä niin kuin sen kuvittelee tai suunnittelee menevän. Se on suorastaan mahdotonta. Pettymyksiä tulee aivan yhtä varmasti kuin ihania yllätyksiäkin. Mutta on eri skenaarioiden kehittelystä ja mielikuvitteluharjoittelusta jotakin hyötyäkin. Esimerkiksi ryöstötilanteen kuvittelu ja skenaarioiden läpikäyminen auttoi minua toimimaan nopeasti ja pysymään rauhallisena, kun se tilanne sitten oikeasti tuli eteen. Pienellä elintarvikekioskilla ryöstön mahdollisuus oli nimittäin enemmän kuin todennäköistä. Mutta kaikki rosvot saatiin kiikkiin ennemmin tai myöhemmin. Ja juoksinpa itsekin kiinni pari itseäni pienempää naishenkilöä, hih. Älä vittuile Riville, sillä on lenkkarit jalassa!

Tytön paras ystävä

2010-03-16T14:22:00.009+02:00

Itsensä Marilyn Monroe luikautti aikoinaan, että timantit olisivat tytön paras ystävä. Oih - nuo kiiltävät, aidot kauniit jalokivet.

"A kiss on the hand may be quite continental
But diamonds are a girl's best friend
A kiss may be grand but it won't pay the rental
On your humble flat, or help you at the automat"

Suukkoja tulee ja menee, ja totta on, että harvoinpa pusuilla vuokraa maksetaan. Ellei vuokranantaja satu sitten olemaan hieman pervompi setä, jolloin maksu tapahtuisi luonnossa ja pusut olisivat ehkä enemmän niin sanotusti syväluotaavia. Ei suukoista hyötyä ole mitään pankkiautomaatillakaan, vaikka ainahan sitä voi tallettaa kivoja pusukuvia valvontakameraan nauhalle jonkun yksinäisen vartija-paran kiusaksi (tai siunaukseksi, jos pusukaverina sattuu olemaan tyttö). Mutta ei timanteistakaan ole mitään hyötyä automaatilla, kanikonttorissa kylläkin. Sinne ne minunkin britti-exäni antamat timantit päätynevät, jos tosi paha rahapula joskus yllättää.

Mutta PAH sanon minä. Onhan ne timantit kivoja, mutta ettäkö parhaita kavereita? No ei todellakaan. Tytön parhaaksi kaveriksi on esitetty myös hevosta ja koiraa (oi kuinka herttaista), ompelukonetta, kenkiä, käsilaukkua, pushup-rintaliivejä ja paistinpannua. Mikäli kyseessä olisi sinkkutyttö, ehdotti kaverini muinoin parhaaksi ystäväksi jääkaappia sen sisältämän lohdutusruuan vuoksi. Siis täh? Kyllä minun mielestäni tytön paras ystävä on kuitenkin kulli. Sen saamiseen ja tyytyväisenä pitämiseen kaikki nuo edellä mainitut tähtäävät. Paitsi eläimet, jotka ovat omasta allergisesta näkökulmastani katsoen vain kullin huonoja korvikkeita.

Tytöt tykkää koruista, koska ne tekevät olosta arvokkaamman ja houkuttelevamman (myös seksikkäämmän... tassu pystyyn uinka moni on pukeutunut sängyssä vain kauniisiin koruihin ja huumaavaan parfyymiin!). Ja silloin kun itsellä on hyvä ja varma olo, käy flaksi aina vaan paremmin. Miesten aivojen suunnittelema Number One tuote elikkäs korkokengät ajaa sekin pohjimmiltaan samaa asiaa. Korkkareissa kopistaan, koska naiset tahtovat näyttää pidemmiltä ja ennen kaikkea paremmilta miesten takia. Okei, mokomien kidutuslaitteiden hyvä puoli on sekin, että kun pituutta tulee lisää, kilot ikään kuin sulautuvat paremmin kroppaan ja ryhtikin paranee nopeammin kuin tuhkimolle taiotaan kurpitsavaunut.

Käsilaukun syvin olemus on olla kätkö huulipunalle, poskipunalle ja ripsivärille. Ai miksikö? Noh, tietenkin siksi että punaiset huulet saavat lähes miehen kuin miehen miettimään sitä, miltä niitä tuntuisi maistella ja suudella. Poskipuna taas saa tyttöjen posket rusottamaan samalla tavalla kuin miesten ensirakkaudella Naapurin Tiinalla hiekkalaatikkoleikeissä viilenevässä illassa silloin joskus 5wee iässä. Ja ripset. Niitä pidennetään, taivutetaan kaarelle, värjätään ihan vaan sen takia, että silmien räpsyttely näyttäisi tehokkaammalta ja jotta kullin varsi eli mies huomaisi katsoa syvemmälle sielumme peiliin. Ja tokihan käsilaukussa kiikutetaan myös kotiavaimia. Lain mukaan kullin kanssa ystävyyden osoittaminen julkisilla paikoilla ei ole kovin hyväksyttävää, joten avaimet on hyvä muistaa sujauttaa käsilaukkuun myös parin promillen humalassa.

Hitaammallakin sytytyksellä käyvä immeinen ymmärtää, että pushupit ovat täysin kytköksissä kullin hurmaamiseen. Ne saavat kullin (ja sen pidikkeen) haaveilemaan miten hienoja kaverikuvia niiden kanssa voisi saada tai miltä tuntuisi viedä pushupien sisältö ratsastamaan. Paistinpannu puolestaan vahvistaa sitä vanhaa sanontaa, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ja sitä kautta saa talkuuvarmasti munaakin.

Kulli on siis naisen paras kaveri. Ainakin jokaisen heteronaisen. Kaikkea sitä tekeekin saadakseen siltä hellyyttä ja rajuja otteita. Aivan kuten muissakin ystävyyssuhteissa, myös kullin ystävyyttä pitää hoitaa ja vaalia. Kullia ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Sitä pitää muistaa kehua ja se pitää ottaa huomioon tärkeitä päätöksiä tehdessä. Paijaus ja silittäminen tulevat usein kyseeseen, ystävien väliset suukot kanssa. Myös kullin kavereiden kanssa on hyvä tulla toimeen. Kullin kavereista etenkin pallit, peppu ja nännit tykkäävät nekin, jos kohtelet niitä ystävällisesti ja leikit vähän.

Mukavinta kullin kanssa kaveeraamisessa on se, että kulli näyttää helposti innostuksensa. Se ei paljon osaa peitellä, vaan hyppii innosta kun jotain mukavaa on tapahtumassa ja suorastaan kuolaa, joskus jopa tärisee ilosta. Kulli on luonteeltaan todella utelias ja seikkailunhaluinen. Se tykkää ahtaa itseään erilaisiin tiukkoihin paikkoihin ja matkustaa kanssasi uusiin sfääreihin ja toisiin maailmoihin. Joskus kullia stressaa ja silloin on perusteellinen hieronta paikallaan jännityksen ja jäykkyyden poistamiseksi. Koska autathan ystävääkin mäessä, myös kullille on hyvä ojentaa joskus auttava käsi.

Kulli on myös hyvin virkeä olento eli kun heräät, se tervehtii sinua iloisesti ja kun menet pitkän päivän päätteeksi sänkyyn, kulli tahtoo vaihtaa kuulumisia kanssasi ja saada sinutkin rentoutumaan ja hyvälle mielelle. Yleensäkin ottaen kulli on hauskaa seuraa. Jos kohtelee kullia hyvin, siitä voi saada elinikäisen ystävän. Joskus kulli voi ottaa päähän, mutta silloin on hyvä muistaa, että tässä maailmassa on kolme miljardia muutakin mulkkua. And counting.

Lapsia ja aikuisia

2010-03-15T08:19:00.002+02:00

Olipa kerran pieni tyttö, joka ei koskaan tahtonut kasvaa isoksi. Isona oleminen tarkoitti vastuunottamisesta muustakin kuin vain omasta rakkaasta navasta. Tytön mielestä oli vähemmän jännittävää ja suorastaan ahdistavaa olla pysyvässä parisuhteessa, takataskussa valmis tutkinto, vakaat tulot kukkarossa, pankin tiukka omistusote kurkulla ja maha pystyssä. Mutta sitten pieni tyttö tapasi pienen pojan ja kaikki heitti häränpyllyä.

Tarinan opetus? Jalat alta kanveesiiin - ihastuminen on itsekkyydelle vaarallista ja aiheuttaa ajatusmaailman radikaalia muuttumista.

En ole suinkaan ainoa, joka on muuttunut sitten viime näkemän. Nummirockin vuoden 2008 suosikkiasiakas otti hänkin ja rakastui. Ennen niin sosiaalisesta ja ulospäinsuuntautuneesta herrasmiehestä sukeutui supermustasukkaisen tyttöystävän myötä arka kaniini. Ei enää kaksimielisiä tekstareita, viikottaista kuulumisten vaihtoa puhelimessa, statuspäivitysten kommentointia naamakirjassa koska muuten Pohjanmaalla uhkaa syttyä kolmas maailmansota. Sota on lähellä myös silloin, jos joku muu nainen yrittää kävellä vastaan kadulla kyseistä pariskuntaa tai edes katsahtaa mieheen liikennevaloissa tai kaupassa. Koska tällaisia kohtaamisia on loppujen lopuksi mahdotonta välttää edes hyvän asiakaspalveluhengen muodossa, lentävät lautaset ovat arkipäivää eräällä pienellä paikkakunnalla keskellä aakeeta laakeeta. Ei siis paniikkia, jos satutte sellaisia näkemään. Mutta hyvä puoli asiassa on se, että kaverini tukee paikallisen kukkakauppiaan elinkeinoa raahaamalla selkävääränä kukkasia rakkaalle tyrannilleen.

Myös Rakas Ex-Pomoni yllätti ja joutui tussun alle. Häntä pomottaa nykyään parikymppinen miljonäärin tytär, joka on tottunut saamaan tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Näin ollen Rakas Ex-Pomoni joutui irtisanoutumaan kaikista muista romanttisista viritelmistään ja olemaan jatkossa kiltisti ja pitämään neitoa nätimmin kuin kukkaa kämmenellä. Tästähän aiheutui se, että miekkonen joi muistin itseltään Muruni syntymäpäiväjuhlilla kun paikalla oli tyttöystävän lisäksi entinen rakastaja. Taisi olla hieman stressaava tilanne. Mutta parempi näin kuin edellä mainitulla. Mieluummin 24/7 lakeija kuin pelko perseessä. Nummirockaaja nimittäin kielsi minua etukäteen ottamassa mitään kontaktia häneen ja naiseensa Finnish Metal Expossa. Ei moikkailuja, ei puhelinsoittoja eikä varsinkaan edes vahingossa törmäämistä. Tuo on jo sairasta. Kiitoksia vaan parin vuoden ystävyydestä! Tuntuu todella hyvältä, kun sillä pyyhitään arsea.

En tiedä näenkö metsää puilta, mutta omasta mielestäni minusta ei ole kuitenkaan kuoriutunut aivan yhtä kamalaa akkaa parisuhteen myötä. En ainakaan ole sairaalloisen mustasukkainen enkä pompota jokaikisessä asiassa. Tätä tosin pitäisi varmaan tiedustella nykyisin 23-vuotiaalta Murulta, että onko se nyt niin kamalaa vaiko helppoa olla minun kanssani. Minusta on mukavaa, että poikien iltaa vietettäessä Muru ohjeistaa kavereitaan laittamaan tyhjät pullot suoraan muovikassiin tai se, että hän rientää hieromaan hartioitani huomatessaan otsasuoneni kiristyvän.

Kukkasia en ole saanut enkä aamupalatarjoilua suoraan sänkyyn, mutta minä saan jotakin paljon parempaa ja ehkä ällöpyllyromanttistakin. Murulla on nimittäin ihastuttava tapa tarkistaa unissaan, että olen varmasti siinä hänen vieressään. Kesken nukkumisen hän havahtuu, kurkistaa toisella silmällään, ottaa vähän tiukemman otteen minusta ja nukahtaa uudestaan. Jos olen jossain toisaalla, hän tulee etsimään missä mahdan luurata. Ooh. Kyllä, kasvan oikein miellelläni aikuiseksi tuollaisen miehen kanssa.

Mainosten uhrit ry osa 1

2010-02-18T23:28:00.001+02:00

Televisio - tuo kapistus, joka möllöttää olohuoneessa. En oikein tiedä vihaanko vai rakastanko sitä. Harvoin sieltä tulee mitään järkevää katseltua, mutta silti sitä pitää katsella pariin otteeseen päivässä. Aamulla, kun on ensin raahustanut puoliunessa kahvinkeittimen ja puurokattilan luo, tehnyt taikoja niille, sitä hakeutuu television välittömään läheisyyteen tapittamaan aamu-TV:n uutisia. Iltapäivällä, kun kotiudun koulusta, vuorossa on joku tasoittava kodinostoon tai remontointiin tai ruuanlaittoon perustuva ohjelma. Illalla on sitten vuorossa joku vakiosarja tai elokuva. Ottaa aivoon se, kuinka paljon television katselu rytmittää päivääni.

Silloin kun digiboksit tulivat pakolliseksi, vietin televisiotonta elämää lähes vuoden. Kapinoin ja kiemurtelin tuskissani kun Lost palasi ruutuun, mutta pysyin lujana. Se oli sitten niinkin turhapäiväinen tv-show kuin Big Brother, joka sai minut hankkimaan digiboxin huusholliini. Ai miksikö, no kun siellä oli taas yksi tuttu kaveri. Korostan sanaa taas. On ollut exän parasta kaveria, työkavereita, ryyppykavereita, serkun exää, kaverin exää. Joka tuotantokaudella joku. Suomi on pieni maa.

Mutta jokaisen mielenkiintoisen, miehenkiintoisen tai täysin typerän, mutta silti koukussa, sarjan välissä on mainoskatkoja. Ne vasta ärsyttävätkin. Katkovat ohjelman aina parhaimmalla mahdollisella hetkellä useaksi minuutiksi, perkele. Tosin vielä enemmän nyppii Ylen kanavat, joissa ei ole mainoskatkoja. Voi sitä tuskaa, kun yrittää katsoa jotain leffaa eikä voi käydä välillä tupakalla tai jääkaapilla tekemässä voilepää tai edes vessassa. Mutta takaisin mainoksiin.. Mainokset ovat yleensä huonoja, todella huonoja. Ja hyvin ärsyttäviä. Mistä niitä idiootteja niihin oikein riittää? Kuka pölhö niitä käsikirjoittaa?? En halua kuulla enää kertaakaan, kuinka vatsaa turvottaa, miten Pikku Nälkä kirkuu, uuh-beibe-beibe-parisuhdeterapiasta tai DNA:n the Virtanen bändin maailmanvalloituksesta. Suurin osa mainoksista tosin menee korvasta ohi aivan täysin muitta mutkitta eikä herätä minkäänlaisia mielikuvia tai edes muistikuvia. Mieleen jäävät vain ne ärsyttävimmät tai ne loistavimmat, jotka saavat nauramaan tai heittämään legendaa.

Tässä niistä muutamia. Julistan Mainosten Uhrit ry:n kokouksen alkaneeksi.

Axe-mainos 1990-luvulta. Tästä oli liikenteessä useita eri versioita. Minulla oli kolme aikoinaan nauhotettuna VHS-kasetille, mutta vuosien varrella ne ovat hävinneet. Se missä lopussa astuu hissiin sisään vanha rouva oli ehkä kaikkein paras, mutta sitä ei löydy edes youtuben ihmeellisestä maailmasta.

Super Bowl on suuri merkittävä urheilujuhla, mutta myös markkinoinnin ja mainonnan kannalta tärkeä tapaus. Joka vuosi komitea valitsee 50 mainoksen joukosta ne, jotka läpäisevät tiukan seulan ja näytetään super bowlin mainoskatkon aikana. Ne kielletyt ovat usein hauskimpia, mutta on niissä virallisissakin ollut monta helmeä.

Hot Men Top-10

2010-02-16T09:10:00.007+02:00

Erilaisia hottislistauksia on ruvennut pukkaamaan vastaan viime aikoina, joten pitihän sitä sitten itsekin hypätä kelkan kyytiin ja listata ne omat märät päiväunet. Tyypillisestihän minuun vetoaa kiltti mies, joka on pitkätukkainen ja tatuoitu ja osaa soittaa kitaraa, ja jolla on karismaattinen ääni.

#1 Peter Steele
Type O Negativen keulakuva on se all time favourite päiväunien kohde since 1996. Just tuollainen iso ja jylhän komea mies, jolla on ihanan matala ääni. Myöskin tatuoitu ja osaa soittaa kitaraa, vaikka basson varressa sitä useimmiten näkee. Minun suosikkilahjatoiveeni on saada omaksi se Playgirlin numero, jossa Peter Steele nakuilee. Tosin aika hyvinhän nuo kuvat on löydettävissä netistäkin (googlettaessakin pamahtaa kyrpä kädessä ruutuun heti ekalla sivulla, nam!), mutta ei se ole sama asia. Olen ollut livetilanteessa 5 metrin päässä Teräs-Petteristä. Se hykerrytti monta viikkoa.

#2 Trent Reznor
Mies Nine Inch Nailsin takaa on hänkin sävyttänyt päiväuniani yli 13 vuotta. Herra Reznor on kyllä hieman liian lyhyt minun makuuni eikä se elinkään groupie-sivustojen mukaan ihan yhdeksää tuumaa ole (7,5 inches), mutta minun silmissäni kyseinen ukko on lähes täydellinen. Tai oli. Nykyinen ylibodattu olemus ei hivele silmää, mutta se vanha Trent, ooh.. grrr! Mies joutui luopumaan pidemmästä tukkamallistakin sen takia, kun hänen uusi niskansa ei sopinut enää siihen. Muutenkin Reznor on harvinainen poikkeus rock-maailmassa. Hänellä nimittäin ei ole ainuttakaan tatuointia.

#3 Peter Tägtgren
Tämä Petteri tulee Ruotsista ja on 1/4 suomalainen. Hypocrisy ja Pain ovat ne pääbändit, mutta setä Tätivihreä on luikauttanut veisuja myös Bloodbathissa ja tuottaa & miksailee omassa takapihastudiossaan muiden metallibändien tekeleitä. Mies saa soittaa lähes mitä soitinta tahansa, on nero ja hyvin tatuoitu, jopa palleja ja kullinvartta myöten! Pärlby-nimisen pikkukylän vuokranantaja Grangärden kylässä, joka on must see -paikka kaikille miehen faneille. Matkalle varustaudutaan useimmiten lahjaviinojen kera. Tägtgren on näistä kaikista näistä miehistä se, joka olisi mielenkiintoisinta ihan vaan tavata eikä mitään bändäriunelmia. Hänen kanssaan voisi parantaa maailmaa ja vetää kännit. Kenties vaikkapa ensi perjantaina Finnish Metal Expossa Kaapelitehtaalla tai jälkibileissä, hih!

#4 Sigurd Wongraven
Ja sitten hieman norjalaisväriä listaan. Satyriconin laulaja Satyr alias Sigurd Wongraven. Todella suloinen poika, tatuoitu ja turvallisen iso. Haastatteluista päätellen ihan fiksu mies. Tosin keikkabussia ajelevan kaverini mukaan aivan täysi kusipää luonnossa ja hyvin itsekeskeinen ihminen. Mutta ei se mitään. Minun unelmissani hän on ihan kaikkea muuta. Perjantaina FME:ssä Satyriconkin kapuaa lavalle, voipi olla pikkupöksyt hieman märkänä.

#5 Edward Norton
Ensimmäinen näyttelijä listalle. Ed Norton on loistava näyttelijä, joka pitää otteessaan minua leffasta toiseen. American History X, Fight Club, 25th Hour, Keep the Faith - ja moni muu elokuvaelämys. Jotenkin söötti sössöttävine s-kirjaimineen ja kiltin oloinen mies. Jep, olen myyty! Havaitsin juuri hassun asian. Norton oli aikoinaan kihloissa Curt Cobainin lesken eli Courtney Loven kanssa ja sama nainen oli yksi syy siihen, miksi Trent Reznorin ja Marilyn Mansonin välit viilenteyivät. Hyhujen mukaan myös Peter Steele olisi käynyt painamassa kyseistä eukkoa. Mielenkiintoista.

#6 Joseph Duplantier
Ranskalaisten sanotaan olevan maailman parhaita rakastajia. Ja kun katsoo Gojiran laulaja-kitaristia Joeta on helppo uskoa miksi näin sanotaan. Okei, kuva ei ole parhaita mahdollisia, mutta melkoinen mies joka tapauksessa. Kesän 2009 Tuskan avannut Gojira sai tämän neidin kehräämään. Jos minulla olisi ollut sukat jalassa, ne olisivat twistanneet. Omien sanojensa mukaan jos Joe ei olisi rocktähti, hän olisi 24/7 luonnonsuojelija. Kyllä Joe, pelastetaan valaat yhdessä!

#7 Hugh Jackman
Pitäähän sitä nyt yksi australialainenkin listalla olla. Muistan elävästi mielessäni sen hetken kun näin Salasana Swordfishin ensimmäisen kerran ja Hugh'n kuva tuli eteen. Wow.. Onko tällaisia miehiä oikeasti olemassa? Saisinko yhden?? Ja se oli sitten menoa. 2 viikkoa aivan mielettömän kiihottavia unia joka yö. Wolverinen rooli sai sekin aikaan kutkutuksia down under, vaikka en pidäkään kovin karvaisista miehistä. Kai se on sitten jotakin eläimellistä vetovoimaa. Peto sisälläni herää aina, kun tuon miehen näkee kuvaruudulla.

#8 Ralph Fiennes
Tämän näyttelijän ääntä voisin kuunnella loputtomiin. Fiennesin veljeksistä se vanhempi ja parempi omaa niin hypnoottisen äänen, että olisin valmis tekemään ihan mitä tahnasa tämä ääni käskisi. Ja onhan mies toki loistava ja herkkä näyttelijäkin. Ralph Fiennes on se syy Gary Oldmanin ja Alan Rickmanin ohella, joka sai minut katsomaan Harry Pottereita. Olen siitä poikkeava katsoja, että olen ehdottomasti Voldemortin puolella. Miksiköhän?

#9 Sean Connery
Skottimiehissä on vain sitä jotakin. Ehkä se on se aksentti ja halu urkkia mitä siellä kiltin alla olee. Mutta skoteista charmantein on tietenkin Sir Sean Connery *shuhauttelee sh-kirjaimia* Tämä mies on se ainoa oikea James Bond, sanokoon muut mitä tahansa. Tupeella tai ilman. Connery on ainakin osoittanut sen, että mies vain parantuu vanhetessaan. Tosin yhtä hyvännäköisiä 8-kymppisiä tosin kävelee aika harvassa vastaan, mutta silti. Ja mikä "tärkeintä", Sean Conneryllä on tatuointeja.

#10 Jason Momoa ja Alexander Skarsgård

Tietenkään en osaa valita vain kymmentä hottista, vaan aina pitää lisätä vaihtoehtojen määrää. Siksi kymmenes sija onkin jaettu. Hämmästyin itsekin kun nämä kaksi nuorta näyttelijäherraa selvisivät listaukselleni parin vanhan konkarin sijaan. Jason Momoa, tuo rastatukkainen havaijilainen komistus, tuli tutuksi viime viikolla, kun pääsin Stargate Atlantiksen toiselle tuotantokaudelle. Alexander Skarsgård on ruotsalaisnäyttelijä Stellan Skarsgårdin vanhin poika ja tuli tutuksi minulle True Blood sarjan myötä. Vampyyri-Ericistä tuli jymymenestys.

Bubbling under...

Dave Gahan
Depeche Moden laulaja kummittelee listallani vuodesta toiseen. Hotteimmillaan Gahan oli vuosina 1992-94 pitkätukkaisena tatuoidussa lookissaan ja surullista kyllä ollessaan täysin sekaisin huumeista. Devotional Tour olisi ollut mielenkiintoista nähdä ja kokea, mutta eipä vanhempani olisi päästäneet minua rokkikeikoille Tukholmaan vielä kymmenvuotiaana. Alla videopätkää Dave sexyistä liikkeistä, niin saatte parempaa kuvaa miksi tyttelit kirkuu keikoilla.

Ystävänpäivä

2010-02-14T12:28:00.003+02:00

Iloja ja suruja. Hymyjä ja alakuloja. Naurua ja riitoja. Elämän suuria kysymyksiä ja pikkuvikoja. Yhteisymmärrystä ja erilaisia näkemyksiä. Lähellä ja kaukana. Hyvää viskiä ja halpaa punkkua. Herkullisia buffetteja ja pikkusnackseja. Matkoja ja pikkulenkkejä. Onnistumisia ja potkuja persaukselle. Turvaa ja lohdutusta. Hillittömiä komedioita, ahdistavaa kauhua ja räväkkää toimintaa. Kutitusta ja vatsarapsuja.

Sitä se on. Ystävyys. Sielujen sympatiaa, ja toisen hyväksymistä ja rakastamista sellaisena kuin hän on.

Ajatuspäivitys

2010-02-13T19:32:00.004+02:00

Kello 1.00 ja valtakunnassa kaikki hyvin! Olen niellyt kiukkuni ja oman Murun kainalo on edelleen se paras paikka maailmassa. Upea miehenalku se on, vaikka käytännönasiat ovatkin sille hieman vaikeita. Mutta toisaalta, onko se ihmekään kun kyseessä on kuitenkin nörttipoika? Ja mitäs se eräs tutkimus sanoikaan nörttipojista.. hmm.. ovat melkoisia taitureita makuuhuoneessa. Touché!

Ystäväni hämmästelevät edelleen tätä elämänkäännettäni. Ja ennen kaikkea sitä muutosta, että kyynisestä sinkkutytöstä tuli rakastava pirttihirmun alku. Toisaalta tämä koko tarina on ollut niin ihmeellinen yhteensattumuksineen ja lumienkeli-treffeineen, että ne Täydellisen Prinssin Odottajat (kuten luennehdin paria ystävätärtäni) ovat nyt täysin vakuuttuneita siitä, että heillekin on se Joku Oikea olemassa ehkäpä jopa seuraavan kulman takana. He ovat reipastuneet ja uskaltavat jopa jo kokeilla miehen iskemistä. Ennen kyseiset tyttäret nimittäin odottivat sen Prinssin Uljaan karauttavan heidän kotiovensa taakse aivan itsestään romanttisten elokuvien malliin, mutta taitavat he edelleen toivoa sitä salaa. Hmm. Vanhempani puolestaan odottavat jo kielipitkällä mahdollista jälkikasvua ja kihlajaisia. Ilmeisesti vävykokelas on heille erityisen mieluinen.

Ei piä hötkyillä, kuten enollani on tapana sanoa. Päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka saahan sitä aina haaveilla ja suunnitella puolitosissaan.

Aika riisua pois vaaleanpunaiset lasit

2010-02-11T15:51:00.004+02:00

Hengitän syvään ja lasken hitaasti kymmeneen. Jatkan vielä kahteenkymmeneen. Sitten sataan. Kiroan mielessäni hiljaa, koska metelöinti ennen klo 07.00 on kiellettyä 22-vuotiaan taloyhtiössä.

Ai mistäkö kenkä puristaa? Siitä, että minun odotukseni ja todellisuus ovat suunnilleen kahdeksan maapallollisen verran päässä toisistaan. Minä oletan, että asiat tehdään valmiiksi. Jos syödään, astiat viedään keittiöön ja huuhdellaan. Ei jätetä lojumaan pöydälle päiväkausiksi. Jos tiskataan, tiskataan - ei laiteta astioita likoamaan kahdeksi päiväksi odottamaan, että ne tiskaisivat itse itsensä. Vaikka kuinka monta päivää odottaa, imuri ei ole vielä niin kehittynyt evoluutiossa, että se osaisi ihan itse madella omaan kaappiinsa paikalleen. Samaa koskee myös mapitettavia papereita, työkaluja, tyhjiä oluttölkkejä ja roskia. Minua sotkuisuus ahdistaa. Minä en saanut lainkaan viikkorahaa vanhemmilta, jos huoneeni ei ollut siista tai en korjannut jälkiäni tai olin muuten vaan laiska. Joten miksi 22-vuotias pitäisi palkita suihinotolla?

Joten jos 22-vuotias valvoo pari tuntia minua pidempään, oletan jotenkin, että edes osa tavaroista olisi mennyt paikoilleen hänen suosiollisella avustuksellaan. Mutta kun minä herään, se sama kaaos odottaa vielä silloinkin ja on vieläpä ehkä lisääntynytkin yön aikana. Muutenkin tämä heräämisprosessi on sangen mielenkiintoinen tässä parisuhteessa. Itsellänihän koulu alkaa useimmiten vasta kymmenen maissa, mutta siitä huolimatta minun kelloni herättää kuudelta. Ai miksikö? No kun 22-vuotias ei herää itse kellonsoittoon ja minun on herätettävä hänet, patistettava ylös sängystä suihkuun, tehtävä aamupala ja suurinpiirtein pakatttava hänen työlaukkunsa, jotta Muru kerkeää juoksemalla oikeaan junaan ja ajoissa työpaikalleen. Tänä aamuna tuosta heräämisestä ei tullut yhtään mitään. Ei tullut kuudelta, ei puoli seitsemältä, ei seitsemältä, eikä vielä puoli kasiltakaan. Sitten klo 07.46 alkaa tapahtua kun ilmoitan kellon olevan pian kahdeksan ja hänen auttamattomasti myöhässä. Hän ihmettelee miksi minä angstaan ja kiehun yli kahvikuppi kädessäni. Hmm.. Miksiköhän? Odotappas nyt, en ole äitisi? Minun ei tarvitsisi itse herätä kuin vasta yhdeksältä?? Ja se ei ole minun vikani, jos olet hukannut jonkin tavarasi tähän saatanan kaaokseen tai olet myöhässä töistä!

Kuten 22-vuotias aamulla totesi, minun ei tarvitse katsella tätä. Aivan! Vielä yksikin kiukuttelu tästä asiasta ja minä lähden majailemaan omalle kämpälleni. Tavarat on kasassa jo valmiiksi.

En väitä, että olisin itse täydellinen. Kyllä minullakin saattaa joku roska lojua siinä pöydällä jonkin aikaa ennen kuin kiikutan sen roskikseen. Mutta minä teen silti asioille jotakin. En minä tahdo olla vihainen aamusta, mutta kun minua ahdistaa ja ottaa päähän, niin totta helvetissä olen. Minä "nalkutan" eli hoen toistuvia kehotuksia kovenevalla äänellä koko ajan, koska ilman sitä, ei tapahtuisi edes sitäkään vähää mitä 22-vuotias saa aikaan huushollissaan.

Nyt alkaa olla mitta täysi.

It's only when I lose myself

2010-02-05T09:25:00.004+02:00

Jokohan se olisi aika laskeutua Depeche Mode Taivaasta tavallisen kuolevaisen elämän pariin? Elämän realiteetit ovat minulta aina silloin hieman hukassa kun omat musiikkijumalat tulevat samaan paikkaan, johon keikkalippuni osoittaa. 3 vuotta ja 11 kuukautta edellisestä kerrasta kerkesikin vierähtää ja koska Dave Gahan sanoi, että See you next time, annan itselleni luvan odottaa samanlaista nannaa seuraavat 3-4 vuotta.

2.2.2010 Hartwall Areena, klippi A Question Of Time:

Depeche Mode on aina ollut se rakkain ja läheisin bändi minulle. Jos en olisi kirjaimellisesti törmännyt tähän bändiin 4-vuotiaana, minulla olisi arveton alahuuli ja en takuulla olisi samanlainen ihminen kuin nyt olen. Depparit herättivät mielenkiintoni englannin kieltä kohtaan ja koska Martin Gore osaa puhua sujuvasti sekä ranskaa että saksaa ja kohtalaisesti espanjaa, tahdoin minäkin oppia kyseiset kielet. Depechen sanoitukset saivat minut miettimään yhteiskunnallisia asioita, kritisoimaan uskontoa ja politiikkaa. Ja DM-faneuden myötä olen saanut monta uutta hyvää ystävää. Elämäni olisi paljon köyhempää ilman kyseistä bändiä, vaikka rahaa onkin palannut sievoinen summa keikkoihin, levyihin, videoihin, dvdeihin, vaatteisiin, julisteisiin, kirjoihin ja muuhun DM-hengenravintoon.

Tällä kertaa en kuitenkaan vuodattanut ainuttakaan kyyneltä, vaikka ne elävät jumalat olivatkin niin lähellä ja soitettuina biiseinä oli monta kovaa suosikkia. Yksi illan upeimmista hetkistä oli tietysti se, kun tuo blogini oikeassa reunassa oleva sanoitus heräsi henkiin upean Korppi-videon myötä.

Walking In My Shoes Prahan keikalta, koska Helsingissä kukaan ei ole vielä kerennyt julkaista hyvää versiota asiasta:

Oheistoiminnaltaan keikasta muodostui aivan toisenlainen kuin kuvittelin. Visioissani pidin hauskaa kavereitteni kanssa ennen varsinaista keikan alkua eftereissa, samoilin kädet täynnä DM-tavaraa ympäri Jaffa-Areenaa ja tanssin jalkani hengiltä after partyissa. Todellisuus oli paljon karumpi, koska lainasin Murulleni rahaa vuokranmaksuun ja muihin menoihin siinä uskossa, että omat lakisääteiset kilahtaisivat tililleni ajallaan eli kuukauden 1. päivä. Arvatkaapa vaan, killuiko siellä tilillä mitään vielä keikkapäivänäkään. Ei tietenkään. Ei paljon lämmittänyt kun Kela ilmoitti maksavansa ne sitten seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Lopputulos oli, että tämä neitokainen oli juomatta tipan tippaa edes pahimpaan jännitykseen ja poistui maitojunalla kotiin pelkkä huppari kainalossaan. Oli kuulemma aivan huiput afterit Feverissä ja Bar Loosessa ja kaikki foorumikaverit notkuivat ympäri baaria hauskaa pitäen, mutta siitä minä en tiedä mitään. Toivottavasti Dave Gahan pitää lupauksensa jälleennäkemisestä ja pääsen elämäni aikana edes yhdille DM-aftereille Suomessa.

Mutta eihän se elämä muutenkaan mene niin kuin suunnittelee. Minun ei pitänyt antaa periksi Murulle siivouksessa ja tiskauksessa, mutta kun ei 22-vuotias saa mitään aikaiseksi ja itsellä on henkisesti pahaolo kamalasta kaaoksesta, niin pakkohan se oli tarttua omalla kätösellä siihen tiskiharjaan ja pölyrättiin. Muutenkin tämä kuvio täällä alkaa ottaa aivoon. Sen lisäksi, että se olen aina minä imurin varressa ja tiskien kimpussa, minä myös teen kaikki ruuat, käyn kaupassa, maksan kaikki ostokset, hoidan pyykit jne. Ja sokerina pohjalla: herätän hänet töihin! Jätkä kun omaa valtavat unenlahjat ja heräisi mielellään vasta neljän aikaan iltapäivällä aamukuuden sijaan. AAARGH! Ja sitten vielä ihmettelee, miksi minulla keittää yli. Miksiköhän? Herää epäilys, että jätkä kaipaa äitiä tyttöystävän sijasta.

Normaalitilanteessa olisin jo nostanut kytkintä, mutta kun sitä sattuu olemaan rakastunut ja jaksaa (vieläkin) uskoa, että kyllä se siitä kasvaa. Ai niin, ja saanhan minä kiitoksena tajunnanräjäyttävää seksiä, mutta selkä se on kamelillakin.

Minun, Sinun, Meidän, Heidän

2010-01-25T21:32:00.003+02:00

Parisuhteeni alkaa olla siinä pisteessä, että käsitteistä Minun ja Sinun siirrytään sanamuotoon Meidän. Pelottavaa. Olen aina inhonnut sitä, miten kahdesta järkevästä yksilöstä tulee lässyttävä me-parivaljakko, mutta tässä sitä ollaan.

Kaveripiirimme ovat hyvin pitkälti tavanneet toisensa. Vain harvoihin tyyppeihin viitataan enää sanoilla Sinun kaverisi tai Minun kaverini. Suuri osa lähipiiristämme kulkee siis nimen Meidän kaverit -alla.

Ei ole enää olemassa Minun viikonloppusuunnitelmia, Minun viskipulloani, Minun bändipaitaani eikä Minun Elämääni. Elänkin siis nykyisin Neuvostoliiton 2010-vision mukaista yhteisomistuselämää. Kommunistit olisivat niin ylpeitä minusta! Tosin vielä ovat olemassa käsitteet Minun Kotini ja Sinun Kotisi (mutta asumme Meillä eli vuorotellen jommassa kummassa osoitteessa), Sinun Tiskivuorosi (korostuu etenkin allekirjoittaneen ollessa kiihtyneessä vihamielisessä tilanteessa), Minun Levyhyllyni ja Minun Vuoroni Katsoa Televisiota.

Olen ollut aina aika höveli omistusasioiden kanssa, vaikka olenkin tarkka omistamieni asioiden perään. Lainata saa, muttei mielellään omia. Tämä pätee niin vaatteisiin, leffoihin kuin hammasharjaan ja miehiinkin. Kyllä vaan, tyttöporukassamme on ollut tapana pistää hyvä mies kiertoon, kaikkien osapuolten näin halutessa. Jos ei itseä jaksa enää kiinnostaa, niin mikäs siinä jos kaverin tekee mieli. Asiasta on vain kerrottava etukäteen ja saatava siunaus asialle.

Vanha kunnon tyttöporukkani alkaa olla jo niin syvällä parisuhteen syövereissä, ettei heitä enää saa liikkumaan ihmisten ilmoille kirveelläkään, mutta Meidän Kaverimme ovat erilaisia. Aivan sama, mitkä Reino-kissanristiäiset olikaan kyseessä, aina paikalle ilmestyy joku kyseisestä piiristä. Sama Mikä on Sinun, on myös Minun ja sitä kautta Meidän ja Kavereiden kans -ajattelutapa kuitenkin jatkuu tässäkin porukassa. Kyllä vaan. Eräänä aamuna Meiltä heräili useampikin alaston Meidän Kaveri. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan, että vauhdikkaista jatkoista kuoriutui kiihkeät orgiat. Oppia ikä kaikki.

Ennen kuin armaat lukijani huolestuvat parisuhteeni tilasta, niin voin kertoa ehkä parhaimman rakkaudentunnustuksen ikinä. Muruni nimittäin kuiskasi hellästi korvaani, ettei hän halua panna ketään muuta kuin minua - ikinä. Ooh! Mitä muuta minä saatoin tehdä kuin heittää hyvästit sille villille tytölle, joka olin vielä muutama kuukausi takaperin, ja astella Kultani kanssa sivummalle nukkumaan lusikkaan. Me Kaksi vain, ei lainkaan huono idea.

Tarina siitä, miten minusta tuli sohvaperuna ja tupajumi

2010-01-16T14:09:00.004+02:00

Laiskottaa. Tuo olotila on ollut kiusanani jo viikkokausia ja se rupeaa ärsyttämään minua pikku hiljaa. Mutta koska minua laiskottaa, en jaksaisi millään tehdä sille jotakin, katkaista kierrettä.

Tänään on lauantai, viikonlopun kruunupäivä. Ulkona on kelvollinen ilma, ei liikaa pakkastakaan, voisin lähteä lenkille. Mutta nääh. En jaksa. Istun sohvalla läppäri sylissäni urheilun sijaan.

Voisin lähteä kiertelemään kauppoja. Nääh. Ei jaksa. Liikaa ihmisiä liikenteessä kuitenkin. Aloitan mieluummin uuden kirjan.

Kaverini soittaa ja pyytää kahville. Nääh. Ei jaksa lähteä ulos. Tulkoon tänne kahville. Kaapissa on jotain hyvää tarjottavaakin.

Tiskiallas pursuaa lautasia. Murun vuoro tiskata. Ja tällä kertaa hän myös tiskaa eikä luista siitä velvollisuudesta niin kuin viimeiset kolme viikkoa. En anna periksi, vaikka kuinka ottaa sotkuisuus aivoon.

Muutamat esseet odottavat tekijäänsä kirjoittamaan ne ja palauttamaan ne kerrankin ajassa. Nääh. Ei jaksa. Ei innosta. Avaan television ja surffailen tylsistyneenä kanavalta toiselle.

Housunvyö kiristää. Pitäisi laihduttaa. Syödä terveellisemmin, keveämmin ja kuntoilla. Nääh. Ei jaksa vielä tänään. Laahustan keittiöön tekemään jälleen uuden lämppärin, runsaalla juustokuorrutuksella tietenkin.

Tunnen kutkutusta sisälläni. Tekisi mieli seksiä. Katsahdan Muruani. Nukkuu suloisesti, täysin viattoman näköisenä. Ei raaski herättää. Kaivaudun viereen saman peiton alle ja nukahdan.

Ja näin ne päivät kuluvat ja valuvat hukkaan. Ja minua laiskottaa yhä. Ja vituttaa. Milloin minusta tuli näin aikaansaamaton paskiainen? Nääh. En tiedä. En välitä. Kaada tuoppiin lisää sitä punkkua.

Lävistyksiä ja kielikoruja

2010-01-12T12:15:00.006+02:00

Kävipä tuossa taannoin niin, että Rakas Ex-Pomoni soitti hyvin varhain aamulla vahvassa maistissa. Itse puhelinsoitossa ei ole mitään uutta, hänellä kun on tapana soitella mihin kellonaikaan tahansa, mutta asia, jonka hän tahtoi tällä kertaa jakaa kanssani oli luonneltaan loputkin unihiekanrippeet karistava. Hänelle oli tehty pallilävistys. Ai saamari! Mahtoi sattua, vaikkei se kuulemma siinä humalatilassa tuntunut yhtään sen pahemmalta kuin itikan pisto.

Mutta, että pallilävistys??!!! Minä kun luulin nähneeni ja kokeneeni kaiken, mutta pallilävistys oli ihan uusi tuttavuus. Olen kyllä testaillut eräänä huuruisena viikonloppuna erilaisia kullikoruja (minkäs sille nyt mahtoi, kun jokaisella viereeni nukahtaneella oli penislävistys), mutta en ole ikinä nähnyt palleissa mitään killuttimia. En ole nähnyt vielä tuota Rakkaan Ex-Pomonikaan haaraväliä, tosin ei se nyt niin väliksikään ole. Oman Murun haaraväli on paljon mielenkiintoisempi ;-)

En vain oikein ymmärrä, mikä ihmeen tarkoitus kassilävistyksellä on. Ymmärrän kyllä kielikorut ja peniskorut, koska ne tuntuvat oikein mukavilta ja nännikorun ideankin hiffaan. Mutta mikä ihmeen tarkoitus on pallikilluttimella? Ehkä olen vain tyhmä ja vanhanaikainen tai omaan keskivertoa konservatiivisemman mielikuvituksen.

Uuden vuoden aattona kummallisen lävistys-aiheisen puhelun uhriksi joutui oma 22-vuotiaani. Armaani paras ystävätär kertoi hukanneensa oman huulikorunsa jonkun naisen pipariin. Siinä vaiheessa meni skumpat väärään kurkkuun eikä naurusta meinannut tulla millään loppua. Toivottavasti tämä toinen neitokainen oli huomannut alapäässään olevan jotakin ylimääräistä.

Enjoyed the silence?

2010-01-11T21:11:00.008+02:00

Olipas se virkistävä loma. Oli aika nollata pää ja keskittyä siihen olennaisimpaan eli rakkaitten ihmisten hellimiseen.

Jouluna jätin kerrankin turhan vouhottamisen väliin ja otin rauhallisesti. Mitä sitten, etten leiponutkaan niitä hassuja Pipari Sutrasta repäistyjä piparkakkuja tai kymmentä kiloa joulutorttuja. Kukaan ei kuollut - paitsi sika, kun kinkuksi lahdattiin. Tosin itse jätin possulihat vähemmälle huomiolle, tämä neiti kun elää joulun perinteisesti porkkanalaatikolla ja karjalanpiirakoilla. Housujen saumat joutuivat koville jälleen kerran.. Joulupukistakin tein näköhavaintoja, vaikkei se karauttanutkaan pihaan porolla niin kuin pari vuotta sitten Levillä asustellessani. Suureksi yllätyksekseni pukki toi minulle lahjoja, eikä pelkkää ruoskimisraippaa. Oli pehmoisia, makeita ja huvittavia paketteja. Taidanpa olla kiltti jatkossakin. Joulun pyhien aikaan tapasin myös Potentiaaliset Appivanhemmat. Jaiks! Se on nyt sitten virallista. Tämä suhde on hyvin vakavalla asteella.

Uutena vuotena oli sitten minun vuoroni esitellä Kullanmuruni omille vanhemmilleni. Olen viimeksi esitellyt heille Erittäin Merkittävän Henkilön yli seitsemän vuotta sitten ja siitä henkilöstä tuli ex-avokki ajan myötä. Minä varmasti jännitin enemmän kuin Rakas 22-vuotiaani. Mutta kaikki meni hyvin. Nolot vauvakuvat pysyivät pääosin lukkojen takana, mutta valitettavasti kaikki ne idioottimaiset, muka hellyyttävät asiat, joita kohelsin pienenä, eivät kokeneet samaa kohtaloa. Mutta tietääpähän Muru ainakin nyt, että sana sukatti tarkoittaa lusikkaa ja että Hämähäkki-lauluun on olemassa vaihtoehtoinen sanoitus.

Pämä-pämäkäkki kiipes lallalle
tuli sade ankka, pämäkäkin vei
aaninko ammas kuivas satehen
pämä-pämäkäkki kiipes uujelleen, uujelleen

Noh, mutta.. Takaisin pääasiaan. Raketit löysivät ainakin pääosin tiensä taivaalle eikä kenestäkään tullut silmäpuolta. Tinasta tuli ihmeellinen pitkä laiha vana, jossa oli hassu risti. Rahaa luvassa hyvin, hyvin vähän ja luultavasti joku kuolee tai pamahdan uskoon. Halleluja! Hyvin se Murukin jaksoi katsella hieman päihtyneitä vanhempiani ja kaipa hän uskaltaa lähteä kanssani landelle uudestaankin.

Ja eihän juhlahumu vielä uuteen vuoteen päättynyt. Noup. Heti sen jälkeen juhlittiin minun tulemista kuolleiden rokkitähtien ikään. Ja ne vasta juhlat olivatkin. Teeman mukaisesti kaikki juhlavieraat pukeutuivaat joko rokkitähdiksi tai bändäreiksi. Itse aloitin bändärilutkana, mutta lopulta minusta kuoriutui Amy Winehouse. Jaksoin puhaltaa kaikki 27 kakkukynttilää ja juoda skumppaa ja muuta viinaa oikein reippaasti ennen kuin sammuin. Limusiiniä jäin kaipaamaan ja laittomat päihteet jäivät vähälle huomiolle eikä sikarikaan oikein taipunut huuleen, mutta muuten meno oli oikein rockrock. Amy-tukan setviminen kesti huomattavasti kauemmin kuin juhlien jälkeinen krapula, mutta hyvä siitäkin tuli.

Pientä muutosta havaittavissa

2009-12-15T20:57:00.003+02:00

Niinpä! Rakastuneena ei ole aina sieltä viisaimmasta päästä. Sitä kerkesi neljän ja puolen sinkkuvuoden aikana miettimään, että yrittäisinkö parannella ja fiksailla sitä Seuraavaa vai antaisinko hänen olla täysin oma itsensä. Noh, kuusi viikkoa minä kestin. Sitten meni hermo ja pääsi ruma sana. Sen purkauksen seurauksena 22-vuotiaan poikamiesboksi sai tuta naisellisesta kosketuksesta. Ihan pientä vain - kuten suursiivouksen lattiasta kattoon ja uuden tiskiharjan motivoimaan tiskausta. Seuraavaksi ehkä kylpyhuoneeseen väritykseen sopivat pyyhkeet ja taulukoukkuja, jotta nuo taulut eivät enää lojuisi lattialla. Ja kahvinkeitin on ihan pakollinen hankinta. Haihtuu tämän neidin aamuäreyskin taivaan tuuliin huomattavasti nopeammin.

Mutta minkä ihmeen takia sitä miestä edes pitäisi muuttaa? Miksi hänen ei voi antaa olla luonnontilassa?? En minäkään täydellinen ole, mutta hän on antanut minun olla muutosvapaana. Miksi sitten minä saan hermoromahduksen likaisista astioista ja pöydällä lojuvista kaljapulloista monen muun asian ohella? Missä vika?? Kasvatuksessaniko? En ymmärrä.

Jätkän ulkoisen habituksen olen jättänyt koskemattomaksi - siinä kun ei ole mitään korjailtavaa, mutta pienimuotoinen aviomies-koulutus on alkanut kyteä mielessä. Itsehän olen käynyt 2,5vuotta kestäneen täyspäiväisen vaimo-koulutuksen, mutta tätä aviomies-kurssia voi suorittaa etänä ja iltaopintoina. En ole siis muuttamassa hänen kanssaan yhteen, vaikka tavarani ovatkin levittäytyneet hänen kämppäänsä sangen tehokkaasti.

Mutta ennen kuin aviomies/vaimo-koulutuksen voi aloittaa, on varmistettava kumppanin toimeentuleminen ystävien ja Potentiaalisten Appivanhempien kanssa. En ole vieläkään päässyt koetestaamaan Arviointilomaketta live-tilanteessa ja minähän en omille vanhemmilleni esittele ketään ennen kuin minut on viety näytille sen toisen osapuolen sukulaisiin. Itsepäinen nainen kun olen. Mutta hänen ystäviinsä olen saanut kunnian tutustua monta kertaa tässä viime aikoina. Ehkäpä minun pitäisi muokata Arviointilomakkeesta tasa-arvon nimessä myös female version. Saisivat arvioida minua ja muita esittelykelpoisia tyttöpuolisia tapauksia. Hmm. Saako idea kannatusta? Anyone??

Koska sukulointi on vasta edessä, olemme suorittaneet pientä kuivaharjoittelua katsomalla Potentiaalisten Appivanhempien valokuvia. "Tässä on äitini, tässä on isäni ja heidän ei tarvitse tietää ihan kaikkia harhailujasi ja pahimpia känniörvellyksiäsi, kuten ei myös minunkaan kännitoilailuja." Mutta tietää vähän mitä on luvassa, kun katselee ja availee valokuvia. Toki muitakin valokuvia siellä on vilahtanut, kuten karmeita darrakuvia ja ex-hoitojen poseerauksia. Mutta olipa joukossa eräs kuva minusta istuskelemassa puutarhatuolissa tämän vuoden Nummirockissa. Hetken kuvaa tarkasteltuaan 22-vuotias armaani totesi: "Hei, minun auto on tuolla taustalla!" Pelottavaa. Se on ollut 20 metristä kiinni, ettei tämän tarinan ensimmäinen luku ollut kirjoitettu jo neljä kuukautta aikaisemmin.

Nummirockin kunniaksi Rivieratar presents Arch Enemy:

Parisuhdepsykologiaa

2009-12-04T21:37:00.004+02:00

En tiedä, olenko se vain minä, mutta olen huomannut selviä yhtymäkohtia parisuhteen ja psykologian oppien välillä. Tai sitten minusta on tulossa aivan kamala pirttihirmu ja tyranni.

Tuttua on se tietynasteinen aivopesu, jota parisuhteen alkuvaiheessa harrastetaan. Vanki, eli tässä tapauksessa mies, eristetään muista vangeista eli toisin sanoen kavereistaan yksityisselliin eli tässä tapauksessa tyttöystävän asuntoon tai muuhun hyvin kontrolloituun ympäristöön. Hänen kontaktejaan ulkomaailmaan valvotaan esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä "kuka soitti?" tai "mitä siinä tekstiviestissä ilmeni?" tai missä viivyit, sinunhan piti käydä vain kaupassa?. Käännytyksessä poikamiehestä poikaystäväksi rangaistuksia ja palkintoja käytetään sumeilematta ja häikäilemättä: "et saa pillua, jos et tee sitä tai tuota" tai "tuon kaupasta olutta, jos teet sen ja tuon". Myös valvonta "minne olet menossa?" ja kritiikki "et kai sinä nyt likaisessa paidassa lähde baariin? ovat olennaisia metodeja tässä aivopesussa. Jotta vangin ..öh, miehen.. entiset arvot ja asenteet osoitettaisiin vääriksi tai vähintään epäilyttäviksi, hänet istutetaan erilaisiin istuntoihin ja opetussessioihin, joiden aikana hän opettelee ja toistelee fraaseja ja iskulauseita. Romanttiset komediat ja parisuhdesarjat ovat loistavia tähän propagandatarkoitukseen. Itse käytin opetusvideona Paritellen-sarjaa. Propagandan tarkoituksena on saada mies luopumaan liiallisesta masturbaatiosta ja toisten naisten vikittelystä sekä käyttämään sanaparia "kyllä, kulta".

Myös lapsipsykologiassa ja parisuhteessa on havaittavissa yhtäläisyyksiä. Nyt en tarkoita sitä saatanan jokeltelu/hellittelykieltä ja -äänensävyä, jota rakastuneet viljelevät keskenään toisilleen kuin aikuiset pienille lapsille tai eläimille tai muille kultamussukoille, vaan jotakin aivan muuta. Uhmaiässä pienelle lapselle on tärkeää se, että hän saa käyttää tietynasteista itsemääräämisoikeutta. Pienelle lapselle tai siis tässä tapauksessa miehelle luodaan illuusio siitä, että hän saa päättää asioista, vaikka todellisuudessa vanhempi ihminen eli tyttöystävä antaa pari vaihtoehtoa, joiden väliltä mies valitsee mieluisamman vaihtoehdon. Esimerkkilauseita:
"Haluatko lisukkeeksi pastaa vai perunaa?"
"Haluatko tiskata vai käydä kaupassa?"
"Haluatko katsoa Die Hardia vai Fight Clubia?"
Itse taas olen huomannut käyttäväni miestä eräänlaisena siirtymäobjektina. Teinpä sitten koulutehtäviä tai kuuraan paikkoja, käyn aina askareitten välillä tai aikana halimassa ja pusuttelemassa miestä samaan tapaan kuin pieni lapsi käy halimassa nallea tai omaa vanhempaansa leikin ohessa. Mies siis luo minulle turvallisuuden tunteen ja aina välillä on hyvä tarkastaa, ettei se ole karannut mihinkään. Sehän olisi maailmanloppu ja itkun paikka.

Kuukauden aikana olen havainnut myös toisinnon Pavlovin koirista - pilluni alkaa kuolata välittömästi, kun näen mieheni alastomana - ja Skinnerin välineellisestä ehdollistumisesta - laitan käden kullille ja se hypähtää välittömästi. Myös sillä jos, minulla on stringit, tuntuu olevan sama vaikutus.

En heittäydy freudilaiseksi, mutta epäilen juuttuneeni oraaliseen vaiheeseen. Haen siis mielihyvää pistämällä erilaisia asioita suuhuni. Olipa se sitten tupakkaa, alkoholia tai jotakin syötävää. Mutta eräs oraaliseen vaiheeseen liittyvä taipumukseni on miellyttänyt poikaystävääni oikein kovasti. Hmm.. Mikäköhän se mahtaisi olla? ;-)

Arviointilomake

2009-12-01T23:11:00.005+02:00

Tiedättehän, kun tapaat jonkun Merkittävän Henkilön ja tahdot jossakin vaiheessa esitellä hänet ystävillesi? En tiedä teidän ystävistänne, mutta minun ystäväni ovat hyvin kriittisiä ja arvioivat tätä Merkittävää Henkilöä oikein suurennuslasin kanssa. He osaavat olla jopa pahempia kuin isä ja äiti - tai noh, ei kukaan voi olla niin paha. Ehkä mummoni. Noh, mutta ymmärtenette kuvion. Parhaimpien ystävieni tapaaaminen on toisin sanoen erittäin hyvää harjoitusta vanhempieni varalle.

Kauan sitten yksi ystävistäni roudasi oman Merkittävän Henkilönsä meidän eteemme ihmeteltäväksi ja tulin miettineeksi ääneen, että ehkä olisi aika tehdä ihan oikea arviointilomake miehiä varten. Nyt ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen. Olen puhunut tuon lomakkeen luomisesta jo niin monta vuotta, että pilkan on pakko osua omaan nilkkaan.

Olen tutkimusmenetelmien tunnilla oppinut, että luodulla kyselylomakkeella on oltava testilukijat. Joten olkaapa hyvät - teistä tuli juuri testiyleisöni :)

Varsinainen lomake on vielä kesken, mutta kysymyspatteristo alkaa olla valmiina:

ULKONÄKÖ

Arvioi asteikolla 1-5. 1 vähäinen, 5 uuh-la-la
Söpöysaste
Seksikkyys
Silmiin hukkuminen

Rastita sopivimmat vaihtoehdot
__ Ei mikään George Clooney, mutta komea
__ Voisin panna itsekin
__ Nice
__ Mitäänsanomaton
__ En koskisi itse pitkällä tikullakaan
__ Kulahtanut
__ Hottis
__ Sopii Esittelijän miesmakuun
__ Märkä uneni heräsi henkiin
__ Iskit miehen vuoden 2010 Palomieskalenterista?
__ Karski, rujo ja upea Peter Steelen tapaan
__ Vanha kehäraakki
__ Susiruma, mutta varmasti peto sängyssä
__ Babyface
__ Se edellinen näytti ihan samalta
__ Näyttää aivan isältäsi
__ Voisi olla isoisäsi
__ Pikkuveli
__ Mutta tämähän on minun isoveljeni/ serkkuni/ ex-hoitoni!

PITUUS
rastita sopivin vaihtoehto
__ Juuri sopiva Esittelijälle
__ Minäkin tahdon kainaloon!
__ Liian pitkä, niskat taittuu
__ Hukkapätkä
__ Siis haluatte lapsistanne kukkakeppejä?

HIUKSET
rastita osuvin vaihtoehto
__ Muotitukka
__ Moppitukka
__ Pitkätukka
__ Kalju
__ Kaljuuntumassa
__ Peruukki
__ David Beckhamille sukua
__ Mistä näitä karvoja oikein tulee?

VARTALOMALLI
rastita kuvaavin vaihtoehto
__ Atleettinen
__ Ylibodattu
__ Hottis
__ Jääkiekkoilija
__ Tikku
__ Anorektikko
__ Naismainen
__ Glenn Danzig
__ Nallekarhu
__ Plösö
__ Läskipossu
__ kiva 6pack
__ beerbelly
__ Normaali

PUHE
rastita sopivin vaihtoehto
__ Tuppisuu
__ Moottoriturpa
__ Ujo, puhuu vain kännissä
__ Seuramies
__ Koomikko
__ Murreveikko
__ Änkyttäjä
__ Kärsii vakavasta tautologiasta
__ Vittu! Saatanan paska!!

PUHEEN SISÄLTÖ
rastita osuvimmat vaihtoehdot
__ Asiaa
__ Intellektuelli
__ Älykkö
__ Nörtti
__ Uutisfriikki
__ Ajan hermolla
__ Musa- & leffafriikki
__ Huumorintajuton tosikko
__ Brassailija
__ Elää menneisyydessä
__ Urheiluhullu aka Kävelevä tilasto
__ Itsekeskeinen paskiainen
__ Valehtelija
__ Tahtoo saman lääkityksen kuin Arvioitavalla
__ Arvioitavan tulisi aloittaa lääkitys
__ Pimahtanut tai toiselta planeetalta
__ Karkasiko se lastentarhasta?
__ Ei se puhua pukahtanut, en tiedä

KÄYTÖS
rastita sopivin vaihtoehto
__ Supliikkimies
__ Sulavaa
__ Naistennaurattaja
__ Pelimies
__ Poliittisesti korrekti
__ Jäykkä
__ Juntti
__ Idiootti
__ Mahtailija
__ Puusta repäisty
__ Ällö
__ Perverssi
__ Yritti iskeä minua
__ Yritti iskeä baarimikkoa
__ Kaappihomo
__ Moitteeton
__ 10+

TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT
rastita todennäköisin vaihtoehto
__ Dumppaat äijän mäkeen jo tänä iltana
__ En ymmärrä, mitä mielessäsi liikkuu
__ Tarina kestää viikon
__ Tarina kestää kuukauden tai kaksi, kunnes kyllästyt
__ Hän pettää sinua heti tilaisuuden tullen
__ Sinä petät häntä heti tilaisuuden tullen
__ Saanko kutsun kihlajaisiin?
__ Saanko kutsun häihin?
__ Pääsenkö kummiksi?
__ Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti

Kiitos vastauksestasi! Tarjoan seuraavan kierroksen!!

23 päivää

2009-11-28T15:31:00.002+02:00

Vähänpä tiesin, kun silloin eräänä iltana baariin lähdin ja nuoren pojan matkaan lähdin. Siinä hän edelleen on - 23 vuorokautta myöhemminkin eikä hänellä ole kiire lähteä poiskaan. Vielä hämmentävää on se, etten minäkään ole tekemässä katoamistemppua.

Viimeiset 23 vuorokautta, jotka olemme toisemme tunteneet, ovat olleet sangen hämmentävät, mutta hyvällä tavalla. Uskomatonta tavata ihminen, jonka kanssa on niin paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja samankaltaisia näkemyksiä asioista. Tällaista ei ole ikinä sattunut minulle aikaisemmin ja siksi olen kokenutkin olevani hieman outo lintu. Mutta vielä uskomattomampaa on se, että tapaamisemme oli oikeastaan vain ajan kysymys. Nyt kun olemme tutustuneet toistemme kaveripiireihin, on leuat loksahdelleet tasaisin väliajoin. Miten meillä voi olla näin helewetisti yhteisiä tuttavia? Tuttuja hahmoja ja nimiä putkahtelee esiin joka mutkan, puun ja pöpelikön takaa. Aika jännä. Elämän punainen lanka nitoi aika monta säiettä yhteen kun joku Saatanan Kyylä pilvenreunalta päätti, että nuo kaksi toheloa saakoon hieman osumaa tästä sydännuolipyssystä.

23 yhteistä vuorokautta ovat sisältäneet myös 19 yötä samassa sängyssä, useita kymmeniä ihania rakastelukertoja, yhdet tyrmäystipat, muutamia krapula-aamuja, yhdet kuumepöpötaudit per nassu (on todella romanttista sairastaa viikko yhdessä ja tutkailla kasvaako toiselle saparoa takapuoleen), yhden läheisen tuttavamme itsemurhayrityksen ja edeltäjien tapaamisen kaupungin yössä. 22-vuotias selvisi jopa kunnialla kahden siskoni tapaamisesta eikä hän säikähtänyt edes sitä, kun se Kauhea Siivousvimma otti ruumiini haltuun usean tunnin ajaksi.

Seuraava haastetaso minun puolellani on esitellä hänet parhaimmille naispuolisille ystävilleni. Se kaksikko onkin vaikea yleisö. Kyseisten tyttösten mukaan 22-vuotias on varsinainen ihmemies, koska on onnistunut siinä mitä muut halukkaat eivät ole päässeet edes yrittämäänkään. Siis minun kesyttämistäni. Täh? Olenko minä muka joku villieläin, joka pitää saada aisoihin?? En tiennytkään. Aika viilata tassut.

Saamarin tunarit osa 324

2009-11-20T17:06:00.005+02:00

En aina jaksa ymmärtää, mitä ihmisten mielessä oikein liikkuu. Mikä on heidän motivaationsa tehdä typeriä tekoja? Käyttävätkö he lainkaan aivojaan vai eikö verta yksinkertaisesti riitä molempiin päihin??

Viime perjantaina olin liikenteessä 22-vuotiaan armaani, Rakkaan Ex-pomoni ja parin festarikaverin kanssa. Sainpa sitten tyrmäystippoja lasiini aloittelubaarissamme. Siis mitä vittua? Mitä helewetin järkeä on tunkea droppeja sellaisen muijan lasiin, joka on liikenteessä oman kultansa kanssa ja muutenkin miesvaltaisella porukalla eli huolenpitäjiä on useampiakin ja joka vielä kaiken lisäksi on selkeästi niin persaukinen, ettei sillä ole rahaa ryöstettäväksikään?? Ajatteliko tekijä yhtään mitään vai ajatteliko hän kullillaan?? (toim. huom. Eikös ne ole sama asia?) Joka tapauksessa siinä pöydässä istui kaksi tuntematonta luuseria, joten syyttävä sormeni osoittaa heidän suuntaansa. Joko he tekivät sen tai he näkivät kuka sen teki ja sallivat lonkeroni häpäisyn. Joka tapauksessa, jos minä tai kaverini näkee heitä uudemman kerran kaupungilla, ei heille Kunnian Kukko luikauta. Ei todellakaan. Minä harvoin suutun, mutta silloin poliisi saa irrottaa minut pois heidän kimpustaan.

Vanha tuttavani Kansaneläkelaitos eli kaverikielellä Kela muisti minua kirjeellä tällä viikolla. Ja ihan varmuuden vuoksi oikein viiden kappaleen voimin - täsmälleen samasta asiasta samalla päivämäärällä varustettuna ja kolmelta eri käsittelijältä. Interesting. Joko näillä Kelan työntekijöillä oli kolmenkimppakivaa tai muuten vaan ajatukset harhailivat jossain muualla. Hassuinta asiassa oli se, että yksi nimistä näytti erittäin tutulta. Pikku tarkistus mustasta kirjastani vahvisti asian. Olin nussinut hänen kanssaan kuusi vuotta sitten. Valitettavasti. Hänet minä tunnen, joten tiedän hänen ajattelevan sillä pikkunysällään. Ei kannattaisi. Voisi olla enemmän hyötyä aivojen käytöstä. Tosin en ole varma, onko hänellä niitäkään. Munaa ei ainakaan.

Sunnuntaiaamuna puhelimeni piippaili sangen aktiiviseen malliin. Minusta oli tehty näköhavaintoja 22-vuotiaani kanssa baarista vanhojen panotuttavuuksieni silmillä. Ilmeisesti jonkin sortin "vanha suola" oli alkanut janottaa, sillä kaikki kolme olisivat tahtoneet tulla viettämään kanssani niin sanottua urheilullista iltapäivää. Sorry guys! You missed the window - missasitte tämän raon!

Mission Impossible

2009-11-17T10:54:00.000+02:00

Elämäni miehet

2009-11-16T21:19:00.006+02:00

Nyt huolestuttaa. 22-vuotias alkaa ilmiselvästi kuulua vakiokalustoon tai ainakin hän on viettänyt sänkyni koristeena huomattavasti enemmän aikaa kuin päiväpeittoni. Aamulla hänen nukkuvaa olemustaan katsellessani (oli muuten tosi söpö), tulin miettineeksi missä menikään pieleen niiden aikaisempien vieressä uinailevien miesten kanssa.

Yleisimmät syyt ovat olleet ylivoimaisesti joku näistä kolmesta, joskus jopa kaikki kolme kerralla:
A) minua ei kiinnosta
B) miehellä on jo joku toinen
C) mies asuu vähintään toisella puolella Suomea tai sitten välissä on pari valtamerta.

Mutta on niitä vakavempiakin juttuja kerennyt tapahtua muutamia vuosien varrella. Olen jopa viettänyt 2,5 vuotta pullantuoksuista ei-niin-ilkeän äitipuolen elämää. Se lovestoori karahti kiville siinä vaiheessa, kun avopuolisoni rupesi ehdottelemaan kihloja ja omaa yhteistä lasta. Ei herra Jumala! En ollut todellakaan valmis sellaiseen ja pakenin paikalta. Seuraava vakava suhde oli erään Britti-miehen kanssa. Vuoden jaksoin kuunnella hänen turhia lupauksiaan, sitten sai luvan riittää. Olin koko ajan se Toinen Nainen ja hän suostui harkitsemaan Englannin eukkonsa jättämistä vasta siinä vaiheessa, jos me saisimme lapsen. Ei, en edelleenkään ollut valmis äidiksi. Ja vielä vähemmän olin valmis kusipään lapsen äidiksi. Ensimmäisinä opiskeluvuosinani minulla oli vakipano, mutta hänkin lensi mäkeen, kun hän tahtoi muuttaa hupisuhteemme vakavalle tasolle. Kyllä vaan, taas tahdottiin kihloihin ja lapsia. *hakkaa päätään seinään*

Toki sitä vauhtia riitti ennen 20 vuoden rajapyykkiäkin, on/off-suhteita lähinnä. Yksi onnistui tappamaan lopullisesti kiinnostukseni sulkapallon peluuseen (jätkä oli itse SM-tasolla, minä innostunut amatööri - tietäähän sen miten siinä käy!). Toinen onnistui melkein tappamaan minut (kalafanaatikko ja kala-allergikko eivät sovi toisilleen, wink wink!). Kolmas taas yritti jokaikinen kerta itsemurhaa, kun lähdin pois hänen luotaan. Hänen psykiatrinsa mielestä olin laukaiseva tekijä hänen henkisille ongelmilleen. Pointsit sille! Historiassa on pari muutakin epävakaata persoonallisuutta, mutta muuten lähinnä jalkapalloilijoita, koripalloilijoita ja muusikoita. Mukana on ollut pari MM-tasolla ansioitunutta soolourheilijaa, yksi Pikku Jeesus ja yönmustaa miestä ja helwetin monta muuta. En ole ruusu, mutta kukkiihan se perunakin. Olen vain ulospäinsuuntautunut ihminen, joka pitää seksistä.

Mutta se mikä näitä kaikkia elämäni miehiä ja hetken viihdyttäjiä yhdistää on se, että he ovat olleet minua vanhempia. Suurin osa minua jopa huomattavasti vanhempia. Britti-miehen kanssa meillä oli 16 vuotta ikäeroa, ex-avokin kanssa 11 vuotta. Nämä itseäni nuoremmat poikaset pystyy laskemaan yhden käden sormin. Nuorin sänkyyn kellistetty oli syntynyt vuonna 1988. Ja nyt siis sänkyä lämmittää 1987 syntynyt. Ymmärrättekö miksi olen huolestunut? En minä voi ihastua itseäni nuorempaan! Se tuntuu täysin luonnottomalta minusta. Vuosia olen hokenut iän olevan vain numero, kun kaverini ovat kauhistelleet rankkoja ikäeroja, mutta nyt kun ne numerot osoittavat toiseen suuntaan, tunnen paniikin hiipivän.

Ehkäpä minun ei pitäisi miettiä ikää, tehdä vaan niin kuin hyvältä tuntuu. Ja uskokaa, se 22-vuotias tuntuu todella hyvältä.

True love? True Blood ainakin

2009-11-15T23:28:00.004+02:00

Elämästäni tuli kerta heitolla miehenkiintoista. Olen nimittäin viettänyt luvattoman paljon aikaa sen erään 22-vuotiaan kainalossa. Sinkkuuteni on vakavasti uhattuna, sen verran hurmaava tapaus kyseessä. Normaalisti 24/7 yhdessä hengailu aiheuttaa minussa voimakkaan etomisreaktion, mutta tällä kertaa se ei ole häirinnyt lainkaan. Päinvastoin on ollut mukavaa, kun on joku halittava vieressä. Saa nallekarhukin hieman lomaa. Orgasmini ovat niin rajuja, että meinaan menettää tajuntani lähes joka kerta ja kävelykykynikin oli heikohkoa erään session jälkeen. Hmm.. Taidan olla sairas. Kuuluuko tämä nasunuhan oireisiin?? Vai onko kyse vakavammasta, kuten aidosta ihastumisesta??

Tämän viikon aikana olen tutustunut tuon hurmaavan otuksen lisäksi True Blood - nimiseen sarjaan. Vamppyyreja, ruokaa, seksiä, päihteitä ja ruumiita juuri sopivassa määrin. Ja huumorin kukkaset osuvat täydellisesti minun nauruhermooni. Ja sarjan tunnarikin on aivan mahtava. Kyseinen Bad Things -biisi on rytmittänyt mukavasti untani. Jäi Marilyn Manson loistavasta keikasta huolimatta ihan jumboksi.

Pelottava asia: Aikuisuus

2009-11-09T19:53:00.003+02:00

Viime viikolla minua kiellettiin tekemästä lumienkeleitä, koska seuralaisillani oli kova jano ja Euron Ilta kimalteli silmissä, mutta heiltä karkasi suusta ulos lause Aikuiset eivät tee lumienkeleitä. Älä ole lapsellinen, grow up! Ei ihme, että dumppasin moisen ilonpilaajan mäkeen ja lähdin kotimatkalle nuoren poikasen kanssa, joka tahtoi tehdä kanssani lumienkeleitä jokaikiseen potentiaaliseen lumihankeen.

En tiedä, johtuiko tämä isänpäivästä vai mistä, mutta yllätin itseni ajattelemasta aikuisuutta viikonloppuna huolestuttavan usein. Mielessäni pyörivät sanat, jotka isäni lausui minulle pari kuukautta sitten. "Kahdeksan vuotta", hän sanoi. Kun tiedustelin aikajanan tarkoitusta, hän ilmoitti minulla olevan kahdeksan vuotta aikaa siihen, että olen 34vuotias ja siinä iässä naisen hedelmällisyys alkaa vähentyä. Siis mitä vittua! Tiesin kyllä, että äitini on odottanut lapsenlapsia siitä lähtien kun täytin 18, mutta että isäkin.

Omasta mielestäni minä en ole vielä lähelläkään aikuisuutta. Miten voisin olla siis siinä jamassa, että tahtoisin omia lapsia? Vaikka fyysisesti olenkin ollut aikuinen jo useita vuosia, olen edelleen henkisesti lapsi. Vai onko ihan normaalia, että 26-vuotiaana ostetaan itselle lahjaksi piirrosleffoja tai satukirjoja ilman taka-ajatusta omista lapsista tai että mennään pulkkamäkeen, koska se on nyt vaan niin kivaa? Minulta puuttuvat sitä paitsi kaikki aikuisuuteen kuuluvat asiat. Ei ole vakituista miestä kuten olette huomanneet vaan hypin edelleen lumpusta lumppuun, eikä näin ollen sitä parisuhdetta, joka lähes kaikilla ystävilläni on. Ei ole ajokorttia, kun dokasin nekin rahat, eikä siis autolainaakaan. Ei asuntolainaa, ei luottokorttia, ei edes vakituista työsuhdetta saatika tutkintoa. Minulla ei ole mitään huolta huomisesta. Jopa nettiliittymäni on liikkuvaa mallia, koska eihän sitä koskaan tiedä vaikka jos saan huomenna idean lähteä taas Lappiin hiihtopummiksi. Minun ei tarvitse huolehtia juuri mistään, paitsi laskuistani ja ehkä itsestäni (jos muistan). Enkä kuuntele sitä iskelmää tai suomipoppia, joka tuntuu olevan kaikkien aikuisten ystävieni suosikkimusiikkia.

Onko ihan pakko kasvaa aikuiseksi, jos ei tahdo?

Aikuisilla elämä tuntuu olevan paljon tylsempää. Ainakin jos puhutaan edelleen näistä aikuisista ystävistäni. He kuuntelevat sitä saamarin Lauri Töhkää ja ainoat keikat, joilla käydään on Samuli Putro (anteeksi, Zen Cafella on pari kivaa biisiä mutta se on siitä huolimatta parisuhdemusiikkia tekevä bändi). He nyhjäävät pankin omistamassa 150 000 euron arvoisessa kodissaan siistitukkaisen kihlattunsa kanssa ja yrittävät tehdä lasta vakityönsä ohella. Koska lasta ei kuulu, on hommattu kissa tai koira. Hienolla autoliikkeen omistamalla kaaralla karautetaan Prismaan joka perjantai ostoksille ja ostetaan samalla ehkä pullo viiniä emännälle ja isännälle kossupullo, mutta baariin ei tietenkään lähdetä vahingossakaan, ellei joku toinen pariskunta ole pyytänyt. Miksi vaivautua, kun itse on jo parisuhteessa? Ja sunnuntaisin kävellään satamaan kahville samanlaisissa ulkoilupuvuissa puolison kanssa käsi kädessä.

Mitä minä, keskenkasvuinen sitten teen? Keskiviikkona menen katsomaan Marilyn Mansonia Nummirockin parhaan asiakkaan ja siskoni kanssa, tänään ajattelin nussia sitä viime viikon 22-vuotiasta pitkätukkaa. Ruokani hain kävellen lähikaupasta, iltapäivällä poikkesin koulun jälkeen divarissa tutkimassa uusimmat metallilevyt ja poikkesin drinkille lähikapakkaan ihan muuten vaan lukemaan päivän lehden. Oma vuokrakämppäni on juuri minunnäköiseni - täynnä levyjä, leffoja, kirjoja ja hämäräperäistä ruusutaidetta. Eikä se WC-pytyn istuin ole ikinä ylhäällä eli siitä ei tarvitse valittaa ystäville puhelimessa. Ja päälleni kiskon nahkatakin, vaikka ulkona olisi kymmenen astetta pakkasta. Jos ei ole miestä kainaloon, niin nallekarhu ajaa ihan saman asian. Sitä paitsi nallet ymmärtävät enemmän kuin miehet, ainakin mitä tulee kuukautiskipuihin ja Edward Nortonin ihanuuteen. Olen myös ensi kesänä töissä joka ikisellä festarille, vaikka olen silloin jo ikiloppu eli 27wee.

Voi olla, että elämäni on henkisesti köyhempää kuin noilla aikuisilla ystävilläni, mutta hauskempaa minulla ainakin omasta mielestäni on. Voi mennä ja kulkea ihan miten haluaa, eikä kukaan (paitsi isä ja äiti ja muut sukulaiset) motkota elämäntyylistäni. Ehkä minustakin joskus aikuinen tulee, varmaan viimeistään sen lapsen myötä mutta sitä ennen on vielä monta lumienkeliä tehtävänä.

Enkeleitä ja lumienkeleitä

2009-11-05T21:40:00.011+02:00

Törmäsin eilen sattumalta vanhaan panokaveriin kaupungilla. Käytiin drinkillä ja mentiin jatkamaan mukavien jutustelua hänen kämpilleen. Hänen kaverinsakin tulivat paikalle ja lähdettiin isolla porukalla baariin euron iltaan. Kaikki oli hyvin ja minä kerkesin jo hetken miettimään, että tässähän voisi kerrata menneitä. Mutta onneksi järki palasi päähän ennen kuin tuo älytön känni-idea siirtyi käytäntöön. J'tkähän on ihan täysi idiootti, todistetusti Känniääliö ja tyhmempi kuin saapas. Panna se kyllä osasi muistini mukaan, mutta siihenpä se sitten jäikin.

Näin ollen rupesin katsahtamaan baarin tarjontaan. Ja kuten aina, huomioni kiinnittyy lähinnä pitkätukkaisiin miehiin. Ei tullut poikkeusta siihen sääntöön sinäkään iltana. Muusikko oli paikalla, mutta en halunnut ottaa yhteen Saatanan kanssa. Mutta Muusikon seurassa ollut nuorempi pitkätukka lähestyi pöytäämme ja istahti alas. Hetken ihmeteltyäni ja ihasteltuani yhteinen jutun juoni löytyi ja yksi asia johti toiseen...

Noh, nuori poika osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. En edes muista milloin olen nauranut näin paljon viimeksi. Kotimatkalla teimme lumienkeleitä jokaiseen otolliseen paikkaan. *hih* Todella hurmaava tapaus, hiukan liian nuori (vasta 22 vuotias, olen kehdonryöstäjä!), mutta todella mukava ihminen. Ja mieletön peto sängyssä! Yökylään tästä lähdössä hänen luokseen. Wish me good luck!

Tuttu tunne

2009-11-03T22:54:00.002+02:00

Mutts - Sieluni tulkki:

Surut pois ja kukka rintaan!

2009-11-02T23:29:00.005+02:00

Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti. Näin ollen ei musiikkiakaan:

Elämässä pitää olla huumoria. Toisaalta kun ahdistaa ja mieli on maassa, on parhainta hengittää syvään, astua hieman sivummalle ja tarkkailla omaa elämäänsä ulkopuolisen silmin. Missä menee pieleen? Mikä tässä on vikana?? Kuinka muutan elämänlaatuni paremmaksi??? Ovatko murheeni oikeita vai vain päänsisäisiä? Hetken kun sitä elämäänsä tutkailee kriittisin silmin, sen ei pitäisi näyttää enää niin kamalalta. Omaan mieleeni muistuvat perhe, nuoremmat sisarukset, ystävät, kaverit, mukavat hetket, oma koti, kohtalainen terveys ja tietysti myös musiikki. Jos vieläkin näyttää synkältä, on vielä olemassa yksi ässä hihassa. Jos luulee, että itsellä on kurjaa niin sitten vaan miettimään millaista olisi olla köyhä katulapsi sodan jaloissa. Oma elämä ei näyttäkään enää niin kurjalta siihen verrattuna.

Hyvin kummallinen yö

2009-11-02T12:17:00.003+02:00

Heräsin kolmen aikaan aamuyöstä siihen, kun tassukastani kajahti Satyriconin Now Diabolical. Kuka perkele soittaa minulle tähän aikaan su/ma-yöstä? Näytössä välkkyi erään yöseurana toimineen jäppisen nimi, joten päätin vastata. Yllätys oli melkoinen, kun ääni siellä toisessa päässä ei kuulunutkaan kyseiselle pitkätukalle. Käheä naisääni tiedusteli, kuka minä olin, mistä olin ja kuinka tunsin hänen poikaystävänsä. O'ou. Sinkkutytön pahin painajainen. Hän kertoi lukeneensa kaikki toisillemme lähettäneet tekstiviestit ja tahtoi tietää lisää.

Mitä helvettiä tuohon oikein pitäisi sanoa? Mutta ensinnäkin... Kuka on niin hölmö, että säilyttää toiselta naiselta saatuja irstaita viestejä puhelimessaan??

Pahoittelin, että olin iskenyt vahingossa hänen miehensä. Totta oli, etten ollut mahdollista seurustelustatusta tai mitään muutakaan kysellyt ennen heittäytymistä himojeni valtaan. Sitten tapahtui se hämmentävä käänne. Tämä nainen ei tuntunut olevan lainkaan vihainen minulle tai poikaystävälleen, vaan hän vaikutti olevan innoissaan asiasta. Ukkokulta on kuulemma lähdössä viikonlopuksi työmatkalle ja nainen oli ajatellut, että voisimme viihdyttäää toisiamme sillä aikaa. Kuten hän asian ilmaisi: "Vaikutat fiksulta naiselta, jonka täytyy olla nätti ja isorintainen, koska ei hän muuten olisi matkaasi lähtenyt. Joten sinä olisit varmasti minunkin makuuni." Sitten ääni puhelimessa alkoi kertoa itsestään, ulkonäöstään, mitoistaan, haluistaan ja siitä miten kokeilunhaluisia he olivat poikaystävänsä kanssa.

Siis mitä vittua? Menen harvoin hämilleni, mutta nyt en kerta kaikkiaan saanut sanaa suustani. Siis oliko nainen tosissaan vai halusiko hän näpäyttää minua? Odotan mielenkiinnolla minkälaisia yhteydenottoja tuosta numerosta tulee jatkossa. Ja jatkossa taidan pitää jalkani hieman tiukemmin yhdessä tai ainakin olen tarkempi keiden matkaan puhelinnumeroni annan.

Summa summarum

2009-11-01T17:20:00.005+02:00

Onpa ollut kerrankin rauhallinen viikonloppu. Olen seurustellut ainoastaan läppärin ja kahvinkeittimen kanssa. Ainoat ihmiskontaktini ovat olleet se keskiviikon hurmaava tuttavuus, joka jaksoi kertoa kiertuekuulumisiaan tasaisin väliajoin puhelimessa ja NaapurinPoikani, joka yritti tulla luokseni "nukkumaan" baari-illan päätteeksi. Tällä kertaa ei lohjennut hänelle, vaan kannustin jaksamaan vielä kaksi kerrosta ylöspäin ihan omaan sänkyyn. Mökkihöperyyden uhka oli lähellä, joten täytynee jatkossa tehdä kouluhommia hieman tasaisemmin ettei kaikki enää kasaannu samalle viikonlopulle.

Yksinäisyyteni keskellä tämä video on jaksanut naurattaa:

Nyt sitten jännittämään tulisiko minusta tällä viikolla lottomiljonääri. 6,9 miljoonaa euroa kelpaisi oikein hyvin, vähempikin riittäisi. Kyllä ihminen on sitten typerä, kun jaksaa kerta toisensa jälkeen haaskata rahansa moiseen turhuuteen. Todennäköisyydet voittaa on todella heikot, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joku kaunis päivä ne seitsemän numeroa olisivat juuri samat kuin omassa kupongissasi... Neljässä oikeinkin on jo haastetta. Mutta toisaalta vaikkei voittoa omalle kohdalle osuisikaan, voi ajatella tekevänsä hyväntekeväisyyttä. Siitä ei tule enää niin huono omatunto.

The Dude

2009-10-31T17:51:00.004+02:00

Pikku breikki on aina paikallaan, koska muuten pää jämähtää tenttikirjan ja muistiinpanojen väliin paperimereen hukkuen. Koska yksi tehtävistäni käsittelee keilahallin yhteyteen tulevaa viihderavintolaa ja tuotteistusta, käytän inspiraatiotaukoni The Big Lebowski - leffan parissa. Sehän tavallaan liittyy kuitenkin aiheeseen. Ainoa ongelma on se jatkuva valkovenäläisten kiskominen kyseisessä pätkässä. Drinksuttelu voi vaikuttaa motivaatiooni haitallisesti ja usuttaa minut baariin, mikäli inspiroidun liikaa elokuvan maailmaasta.

Vittu kun vituttaa

2009-10-30T20:46:00.003+02:00

Olen huomannut tänä syksynä itsessäni uuden, huolestuttavan piirteen. Minulla on taipumusta alakuloon ja jopa suoranaiseen vitutukseen näin viikonloppuisin, etenkin perjantaisin. Tänä viikonloppuna huonotuulisuuteni on kuitenkin selkeä syy. Tai itse asiassa useampikin:

A) vittumaiset, känniset asiakkaat, jotka eivät osaa käyttäytyä puhelimessa muuta kuin erittäin huonosti
B) ärsyttävä vuoropäällikkö, jonka pelkästä näkemisestä minulta palaa käämit
C) en kerennyt Alkoon ajoissa - kiitos kohdan A & B
D) viikonloppuna minun on saatava valmiiksi helewetin iso pino kouluhommia - palautuspäivä niinkin pian kuin maanantaina.

Ahdistaa aivan saatanasti. Yksi referaatti, essee ja tenttikirja kerrallaan. Ei tässä muukaan auta, itku ei ainakaan. Kiva olisi ollut osallistua Halloween bileisiin tai lähteä käymään porukoilla tai mennä nussimaan jotakuta, mutta ei niin ei. Nyt tehdään kouluhommia, perkele! Ja ihan pelkän kahvin ja tupakan voimalla.

I'm with the band

2009-10-29T11:41:00.005+02:00

Pisimmän korren eilisestä mielenkamppailusta veti tällä kertaa ruotsalainen korkeakulttuuri. Ilta kyllä jatkui keikan jälkeen sen perinteisen kaavan mukaan eli vähän lisää alkoholipitoista juomaa hyvässä hengessä ja pitkätukkainen mies. Jos hän olisi saanut päättää, olisin lähtenyt kyseisen rytmiryhmän matkaan loppukiertueelle. Että näin tällä kertaa. Minähän sanoin, että jos minä lähden yksin liikenteeseen, siitä tulee taas mitä kummallisin reissu.

Moraali vs. Mielihalut

2009-10-28T21:56:00.003+02:00

Keskiviikko-ilta ja taas on meneillään aivan hirveä sisäinen ristiriita; Ollako kiltti tyttö vai eikö olla? Kas siinä vasta pulma!

Jos olisin kiltti tyttö, jäisin tänään kotiin ja tekisin kouluhommia. Perjantaiksi pitäisi palauttaa vino pino esseitä, referaatteja, ennakkotehtäviä ja muuta sälää, ja nuo kirjoitushommat on vielä pahasti työnalla. Totta kai tämä olisi säädyllinen vaihtoehto myös huomisen työpäivän kannalta ja moraalinkin. Naapurit epäilevät minua pian huoraksi, kun oven takana keikkuu aina erinäköinen mies.

Jos olisin rokkiorientoitunut tyttö, lähtisin tuohon kulman taakse kuuntelemaan ruåttalaista laatumusiikkia. Pitkästä aikaa näille kulmille sattuu jotakin oikeasti mielenkiintoista katsottavaa, joten tätä tilaisuutta ei pitäisi jättää käyttämättä. Tiedä vaikka seuraavan kerran se olisi itsensä Hypocrisy, joka heittää naapurissa keikan! Noh, toivossa on hyvä elää. Anyway, siellä joutuisin ehkä ottamaan muutaman ylihinnoitellun juoman ja koska kaverini eivät tunne kyseisiä bändejä edes nimeltä, joutuisin lähtemään keikalle yksin ja sehän on ollut alkulaukaus monille omituisille tarinoille. Trust me, siitä ei hyvä seuraa (tai sitten siitä seuraa liikaakin hyvää), mutta melkoisia legendoja kuitenkin. Tai en nyt tiedä, kuinka moni teistä on esimerkikisi kulkenut baarista baariin diplomaattikyydillä. Mutta kukkaronkannalta tämä vaihtoehto on se verottavin.

Jos olisin tuhma tyttö, lähtisin sinne perinteiselle kierrokselle eli halpojen juomien baareihin. Ensin aloittelua kolmella eurolla, sitten euron illassa kunnon känni päälle ja lopuksi naukkailemaan shotteja parin euron hintaan. Ja ennen kaikkea kavereita ja puolituttuja tulee vastaan joka mutkassa. Sit isketään joku pitkätukka, uurastetaan hänen kanssaan aamuun asti ja podetaan darraa koko seuraava päivä. Kukkaro keventynyt alle parilla kympillä, koska kyseisissä mestoissa hengailee useampiakin ns. tyhmiä miehiä, jotka tarjoavat mielellään, kun kerran halpaa on.

Mielihalujen kannalta jälkimmäiset vaihtoehdot kuumottavat, mutta järki haraa vastaan. Mutta kumpaa ihminen kuuntelee mieluummin; sydäntään vai päätään? Entä onko rahalla vaikutusta asiaan??

Syksyiset illat ja nallelliset yöt

2009-10-27T22:27:00.004+02:00

Pimenevät illat, myrskyisät yöt. On kylmää ja koleaa. *syvä huokaus* Olisi niin kiva, jos olisi joku, jonka lämpimään syliin käpertyä. Joku, jonka kanssa voisi nauttia tästä ihanasta vuodenajasta isossa talossa takkatulen ääressä ja siemailla hieman kuumaa rommia.

Mutta eih. Sinkkutyttönä vedät myssyn syvemmälle päähäsi ja kiedot kaulaliinaa tiukemmalle, kunnes se on niin kireällä, että pelkäät tosissasi hirttäytyväsi siihen. Koska asut yksin kiskurihintaisessa pikkupikkuyksiössäsi eikä siellä luonnollisestikaan ole takkaa, luot tunnelmaa Tiimarista ostetuilla tuikkukynttilöillä, jotka palavat tasan 45 minuuttia ennen sammumistaan. Ei vastaa ihan takkatulen roihua, ellet sitten onnistu tunaroimaan ja koko kämppäsi on tulessa. Ja koska olet yksineläjä, on taloutesi tiukalla, tyydyt vain esittelemään kuuman veden ja rommipullon toisilleen ennen kuin isket teepussin veden sekaan. Säälittävää.

Syksyisin iskee tämä kummallinen miehen kaipuu. Minusta on jotenkin luonnotonta ja surullista olla yksin suosikkivuodenaikanani. Olisi niin ihanaa, jos tuossa vieressä olisi joku miehenkutale ihmettelemässä syksy-yön tähtitaivasta. Mutta koska olet itsepäinen ihminen ja iki-sinkku, otat viereesi lapsuutesi rakkaimman nallekarhun ja rutistat sitä tiukasti toivoen, että nämä omituiset ajatukset ja mieliteot hellittävät seuraavaan aamuun mennessä.

Ja nyt sen Luppakorvan viereen uinumaan ja toivomaan.

Paino(kelvottomia)ongelmia

2009-10-25T13:09:00.007+02:00

Taitaa olla aika aloittaa kuntoilu ja ehkä pieni muotoinen dieetti.

Pähkäilin tuossa perjantaina mitä laittaisin illan rokkikeikalle päälle ja löysin vaatekaappini kätköstä vanhat suosikkisammarini. Olivat vissiin kutistuneet viime pesussa aivan kuten eräs suosikkihoratsuhameenikin. Voih eih! Olin kyllä havainnut ruvenneeni käyttämään vyössä hieman isompaa reikää, mutta en ollut ajatellut sen kummemmin asiaa. Mutta nyt.. Onko ahkera baarissa istuminen ja alkoholijuomien nauttiminen saanut aikaan muutoksia kehossani? Soitin huolestuneena Rakkaalle Ex-Pomolleni ja hän vahvisti teoriani. Myös hänen housunsa olivat alkaneet kiristää muulloinkin kuin vain kauniin naisen läsnäollessa. Koska emme halua luopua lempiharrastuksistamme - hyvän ruuan kokkaamisesta yhdessä ja alkoholinhuuruisista baarireissustamme - päätimme aloittaa kuntoilun. Tosin Rakkaan Ex-Pomoni ylpeys ei anna periksi näyttäytyä tämän kaupungin pururadalla, hän lupautui vain harrastamaan seksiä useamman naisen kanssa baari-iltojen päätteeksi.

Minä ajattelin ottaa käyttööni järeämmät aseet, ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina ollut siitä kummallinen nainen, että en ole jaksanut juuri murehtia ulkonäöstäni. Niin kauan kunhan tukassani on edes häivähdys mustaa väriä ja vaatteeni eivät ole ihan täysin riekaleina, kaikki on hyvin. Voin lähteä baariin ilman meikkiä, tukka pystyssä, pukeutuneena lökäreihin ja huppariin, ja siitä huolimatta poistun vain harvoin sieltä yksin kotiini. Vuositarkastuksissa lääkärit ja ammattikorkeakoulun terveydenhoitajat jaksavat aina vaan ihmetellä sitä faktaa, että minä en tiedä omaa painoani. En ole kiinnostunut koko asiasta, en todellakaan. Heidän puheistaan päätellen on kuitenkin ilmeisesti äärinmäisen tärkeää, että naiset kävisivät kerran päivässä vaa'alla punnitsemassa itsensä tai oikeastaan olisi vielä parempi, että he toistaisivat toimenpiteen vähintään kolmesti päivässä, jotta he oppisivat paremmin ymmärtämään kehoaan ja tarkkailemaan ruokatottumuksiaan. Siis mitä vittua? Milloin painontarkkailusta tuli elämää suurempi asia? Joko heidän muut potilaansa ovat elopainoneurootikkoja, ikuisia laihduttajia tai anorektikkoja ja minä olen heille elämäntavoiltani oikeasti kauhistus, tai sitten tämä maailma on vinksahtanut radaltaan.

Alan kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle, koska avasinpa minkä tahansa naistenlehden mihin aikaan vuodesta tahansa, jokaisesta löytyy vähintään yksi artikkeli joka on otsikoitu joko "Syö kevyemmin!" tai "Näin saat lihakset piukeiksi!" Ilmeisesti nykyajan naisena olo tarkoittaa sitä, että sinun täytyy olla laiha ja fyysisesti hyvässä atleettisessa kunnossa. Jos et ole, sinun täytyy tehdä täydellinen elämäntaparemontti ja olla jatkuvalla laihdutuskuurilla tai hukka sinut periköön. Lehtien mukaan et ole mitään, ellet noudata heidän ohjeitaan ja median luomia yleisiä ihanteita.
Keväällä lehdet mainostavat: Näin pääset kesäksi kuntoon!
Kesän jälkeen: Näin karistat kesäkilot! Ilmesty timminä töihin!!
Syksyllä: Säväytä hoikkana pikkujouluissa!
Vuodenvaihteen jälkeen: Näin karistat joulukinkun vyötäröltäsi ja sillisalaatin kanssa!

En ymmärrä. Minun mielestäni täällä eletään vain kerran ja siksi tästä elämästä pitää nauttia kuin viimeistä päivää. Ei sitä koskaan voi tietää milloin rattijuoppo karauttaa päällesi liikennevaloissa tai kävelet sen lujaa kiitävän auton eteen ihan tahallasi. Mutta se on varmaa, että jos tahdot elää mukavuudenhaluisesti, on väärin että muut ihmiset ja media tahtovat syyllistää sinua tekemistäsi hemmottelusuuntautuneista valinnoistasi. Toisin sanoen minusta ei saa siis ikinä tekemälläkään anorektikkoa, koska rakastan yli kaiken kaikkea rasvaista, kermaista, juustoista, suklaista ja alkoholipitoista.

Mutta koska ne vaatteet puristavat hieman liikaa tällä hetkellä, on minun lisättävä liikuntaa mikäli tahdon mahtua jälleen kyseisiin vaatekappaleisiin. Vihaan yli kaiken ohjattua ryhmäliikuntaa tai salilla punttien nostelua, joten harrastan liikuntaa vain täysin omilla ehdoillani. Tällä hetkellä minun kuntoilumuotoni on ollut hyötyliikunta, jolla tarkoitan kävelyä paikasta A paikkaan B (olipa välissä sitten 70 metriä tai 7 kilometriä) ja keikoilla hillumista. En tiedä onko tästä ikinä tehty tutkimusta, mutta voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jos riehut keikasta toiseen pitissä tai hakkaat 2 tuntia käsiäsi yhteen kuin raivoisa apina, se polttaa takuulla niitä ultrapahoja kaloreita aivan helewetisti ja kiinteyttää samalla vartaloasi. Joten tästä se idea sitten lähti. Sen lisäksi, että päätin ruvata taas viihtymään pari kertaa viikossa lenkkipolulla, päätin aloittaa kuntoilun Dave Gahanin tahtiin. Pistin Depeche Moden Devotional Tourin DVD:n soimaan ja toistin samat liikkeet kuin huumehouruinen Dave Gahan. Ja totta kai, lauloin antaumuksella mukana naapureitteni suureksi riemuksi. Olo oli heti vapautuneempi ja iloisempi. Ja myös keveämpi, tai ainakin kevytmielisempi, koska Gahan harjoittaa rivoja liikkeitä tanssinsa ja lavalla riehumisensa lomassa. Piti taas lähtä miesseuran metsästykseen... Anyway. Et tarvitse välttämättä edes sitä mikrofonitankoa vaan lattiamoppi ajaa ihan hyvin saman asian ja samalla saavat villakoiratkin kyytiä. Ideaa saa hyödyntää vapaasti ja muokata omaan musiikkimakuunsa sopivaksi.

Koska DM:n viralliset videot ovat suojattuja, joudutte tyytymään halpaan kopioon ja ei ehkä niin liikunnaliseen videoon kyseiseltä aikakaudelta:

Miehiä, miehiä, miehiä

2009-10-22T23:34:00.011+03:00

Kyseinen kuva kertoo erittäin hyvin sen toistuvan tarinan minusta, Rakkaasta Ex-Pomostani ja baari-illoistamme. Alkuviikosta päätämme harventaa viinanjuontiamme ja aloittaa terveellisemmät elämäntavat muutenkin. Mutta sitten viimeistään keskiviikkona, useimmiten jo heti maanantai-iltana, pyörrämme sanamme ja ilmestymme kantapaikkaamme. Mutta katumus iskee heti seuraavan kerran, kun katsomme pankkitiliä. Olipa taas holtitonta rahankäyttöä humalassa, seuraavalla kerralla olen viisaampi. Todellisuudessa seuraavana iltana olemme vielä enemmän humalassa ja holtittomampia. Meillä taitaa olla huono vaikutus toisiimme, koska emme pääse tästä oravanpyörästä eroon muuten kuin viettämällä aikaa erossa kaukana toisistamme.

Koska kumpikaan meistä ei ole onnistunut selviämään torstaisin aamuvuoroon reiluun kahteen kuukauteen, päätimme siirtyä vakituisesti iltavuoroon kyseisenä päivänä. Loppuu tämä nykyiselle pomolle soittelu aamutuimaan: "Sori en voi tulla sovittuun vuoroon, voinko tulla seuraavaan? Ai miksikö.. Noh, sängyssäni on alaston hyvännäköinen mies enkä saa hänestä tarpeekseni vielä moneen tuntiin." Tänä aamuna sitä puhelinkeskustelun sängynkoristetta esitti joku saamarin Metallica-orientoitunut jalkapalloilija. Pieni tasoromahdus, mutta annettakoon se anteeksi. Mies ajoi kyllä tarkoituksensa, mutta ei ollut taidoiltaan mitään verrattuna niihin edellisiin.

Olimme taannoin kutsuvieraina tyttöjen kanssa stand up -komiikkakiertueella. Väliajalla osallistuimme kyseisen tapahtuman kävijätutkimukseen. Ensimmäisessä kohdassa pyydettiin ruksimaan ne kaikki kohdat mitä seuraavista asioista harrastatte. Ehkä lämpiön tarjoilulla oli jotakin tekemistä asian kanssa, mutta innostuin muokkaamaan lomaketta itselleni sopivampaan suuntaan seuraavasti:

Mitä seuraavista harrastatte:
1. muoti -> mallipojat
2. elokuvat -> näyttelijät
3. pop/rock-musiikki -> pitkätukkaiset muusikot
4. jazz-musiikki -> taiteilijamuusikot
5. klassinen musiikki -> normaalinnäköiset muusikot
6. kotimainen kaunokirjallisuus -> kirjailijat ja runoilijat
7. käännetty kaunokirjallisuus -> toimittajat
8. teatteri -> teatterilaiset
9. ravintolat -> ravintolapäälliköt, baarimikot ja kokit
10. viinien maistelu -> humalaiset miehet
11. risteilyt -> laivan miehistö
12. kotimaan matkat -> festarikävijät
13. ulkomaan matkat -> gigolot
14. autoilu -> rallikuskit ja taksikuskit (juoppokuskeja ei hyväksytä)
15. kuntosaliharjoittelu -> bodarit ja tyhjäpäät
16. jääkiekko -> jääkiekkoilijat
17. jalkapallo -> jalkapalloilijat
18. golfaus -> golffarit ja rikkaat miehet
19. laskettelu -> laskettelukeskusten työntekijät

Kun lomaketta oli muokattu, minulla oli paljon enemmän harrastuksia. 1,3,4,5,7,8,9,10,11,12,14,17,19. Tuli toimeliaampi olo. Tytöt totesivat, että heillä on vielä paljon opittavaa miehistä. Olisikohan allaolevasta videosta apua?

Have a drink on me

2009-10-19T23:43:00.005+03:00

Mikä hitto tässä elämässä on vikana? Ikinä asiat eivät ole hyvin. Ei ole miestä vs. miehiä tunkee sisään ovista, ikkunoista, uuninluukusta jne. Kaverit linnottautuvat kotiin vs. kaikki kaverit eri kaveriporukoista tunkevat kylään samana iltana (siitä tulee tappelu, been there and done that, trust me). Töissä, joita teen liikaa näin by the way, menee hyvin vs. kauppa ei käy lainkaan ja asiakkaat valittavat. Elämässäni ei ole minkäänlaista tasapainoa. AARGH! *hajoaa*

Noh, tänään minua vaivaa se, että anteeksipyyntööni ei reagoida millään tavalla. Ei edes murahdusta puheluihini, eikä edes kylmää vastausta tekstiviesteihini eikä polttopulloa ikkunastani läpi. Ei yhtään mitään. En halua madella, mutta sekin on jo hiipinyt mieleeni. Ai miksikö? Trent Reznor Look-A-Like on todella mukava & ihastuttava ihminen ja fyysisesti puhuen homma toimii oikein, oikein kivasti. Kyllä, rakkaat lukijani, tarkoitan juuri sillä tavalla. Voi kunpa olisin vaan tajunnut tämän ajoissa. Mutta kuten rakas alkuperäinen Trent-setä sen niin hyvin sanoo; "I just want something I can never have." Miksi minun pitää aina haluta sitä, mitä en todellakaan voi saada?

Tänä kesänä himoitsin Sauna Open Airin vakioasiakasta 2008 (ja 2009) aivan liikaa. Vuoden 2008 SOA:ssa kiskalleni tuli aina vaan uudestaan ja uudestaan juttelemaan eräs kahvinhimoinen tyyppi, jolla oli kihlasormus. Juuri tuon kultaisen rinkulan takia pysyttäydyin etäällä ja vain juttelin mukavia hänelle, useaan otteeseen, vaikka mieli olisikin tehnyt kaataa hänet lähimpään pusikkoon. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, paitsi että kyseinen COB-fanaatikko hallitsi seksuaalisia fantasioitani seuraavat pari kuukautta. Tuli vuoden 2009 SOA ja taas hän ilmestyi siihen kioskini etuluukulle. Ja ovelle norkoilemaan. Tällä kertaa pukeutuneena vihkisormukseen. Jossain viidennen ja kuudennen kahvikupillisen välillä hän tunnusti harkinneensa vakavasti naimisiin menoa vaimonsa kanssa ihan vaan pelkästään edellisvuotisten juttutuokioidemme pohjalta. Kummallista. Voiko hetken tunteneensa ihmisen varaan laskea omaa tulevaisuuttaan? Voiko pelkällä jutustelulla olla niin paljon vaikutusta?? Parin viikon testailun jälkeen, hän palasi vaimonsa luokse. Ilmeisesti ruoho ei ollut sen vihreämpää aidan toisella puolella. Mutta joka tapauksessa minä onnistuin jälleen kehittämään hänestä oman pikku pakkomielteeni, aivan kuten nyt tuosta Trent Reznor Look-A-Likesta. Tahdon saada hänet, jota en todellakaan voi saada. Minkä ihmeen takia minä en voinut tajuta hänen suurenmoisuuttaan pari viikkoa takaperin?

Näin ollen, minun on pakko turvautua muihin säveltäjiin. Koska Martin Gore tarjoaa vain ikuista itsetutkistelua Depeche Moden sanoitusten lomassa...

"Did I need to sell my soul for pleasure like this?
Did I have to lose control to treasure your kiss??
Did I need to place my heart in the palm of your hand???
Before I could even start to understand."

...on minun viisaampi lohduttautua Peter Tägtgrenin seurassa:

"I rather lose my liver than to lose my pride."

So.. Have a drink on me! *kippis* Juon täällä teidän kanssanne. Viime viikolla selvisi, että maamme ykköskitarasankari Alexi Laihosta tulee kakkoskitaristi Hypocrisyn jenkkikiertuelle. Itse suhtauduin uutiseen kaksijakoisesti. Hieno juttu, mutta onko hänestä juuri Hypocrisyn kakkoskitaraa soittelemaan tiluliluine kaikkineen? Ja missä jamassa herrojen Tägtgren & Laiho maksa on kiertueen päätyttyä?? *huolestuu*

A pain that I'm used to

2009-10-18T13:22:00.007+03:00

Tänään on taas sellainen päivä, jolloin ei olisi ikinä kannattanut edes herätä. Kyllä minä tiedän olevani huono ja itsekeskeinen ihminen, mutta pitääkö siitä ilmoittaa puoli kolmen aikaan aamuyöstä? Kuinka monta kertaa täytyy pyytää anteeksi? Uusia tuulia odotellessa.

Itku pitkästä ilosta

2009-10-17T19:29:00.004+03:00

Tänään on se aina yhtä pelottava "niin makaa kuin petaa -päivä". Olen aina tiedostanut, että tämä kaupunki on loppujen lopuksi todella pieni ja kaikki tuntevat toisensa, mutta silti en uskonut sen koskevan minua. Olenhan ulkopaikkakuntalainen eikä minua loppujen lopuksi "tunne" täällä kukaan. Tämä on totta. Mutta minun NaapurinPoikani tuntevat kaikki.

NaapurinPoikani on mallintöitä tekevä wannabe-rokkari ja 24/7 juoppo. Oikea hörhö, joka on ihan mukavaa seuraa, jos ei liikaa kiinnitä huomiota hänen juttujensa matalaan tasoon. Hän on sellainen koulujakäymätön reppana, mutta ihan hyväsydäminen ihminen. NaapurinPoikani humalan taso on suoraanverrannollinen hänen kielitaitoonsa. Mitä enemmän promilleja, sitä enemmän jätkä selittää asioita ruotsiksi. Syynä tähän ei ole Absolut-vodkan väärinkäyttö, mihin hän toki syyllistyy ajoittain, vaan se, että jannu on kasvanut täysi-ikäiseksi Hurrilassa. NaapurinPoikani on juuri se henkilö, jota et missään nimessä halua esitellä vahingossakaan vanhemmillesi ja vain kirskuvin hampain myönnät ystävillesi tuntevasi kyseisen tapauksen. Hän on oma salainen paheeni, josta ei hiiskuta. Silloin kun minulla on todella tylsää ja olen puutteessa, vierailen hänen luonaan. Ai miksikö? No onhan hänelläkin pitkä tukka ja osaa vielä soittaa kitaraakin. Ja joskus pitää saada itseänsä nuorempaa miestä.

Anyway, NaapurinPoikani järjesti tänään pienet kemut. Ja hän muisti kutsua minutkin paikalle. Puhelimeni alkoi piristä suunnasta jos toisesta, kun tieto pippaloista levisi. "Hei tulen tänään naapuriisi juhlimaan, tuletko avecikseni ja saanko tulla luoksesi yöksi?" Eihän siinä mitään, mutta kun NaapurinPoikani oli soittajista päätellen onnistunut kutsumaan kaikki ne pitkätukat tästä kaupungista, joiden kanssa olen harrastunut intiimiä kanssakäymistä tämän vuoden aikana. Auts! Taidanpa jättää menemättä kyseisiin bileisiin ellei tarkoituksena ole järjestää orgioita. Nyt sitten jännityksellä odotan, kulkeeko myös viime yön unileluni eli Trent Reznor Look-A-Like ikkunani alta naapuriin juhlimaan. Hän on nimittäin ainoa siitä joukosta, johon oikeasti sattuu, kun totuus pienestä pitkätukkarallistani paljastuu. Ja hän on sellainen ihminen, jota en missään nimessä haluaisi satuttaa omalla hulttiomaisella käyttäytymiselläni. Mutta se taitaa olla jo liian myöhäistä. Lutka mikä lutka, vaikka voissa paistaisi. Vai olenko minä jonkin sortin hevimiesten salaliiton uhri ja he ovatkin tienneet koko ajan toisistaan?

Kissa-allergikon päiväkirja

2009-10-15T22:40:00.006+03:00

Masokisti minussa nosti päätään, kun päädyin jälleen kerran Muusikon syliin viime yönä. Olen ilmeisesti ihastunut, koska tiesin ettei siitä pitkällä aikavälillä hyvä seuraa. Tai seurasihan siitä neljä hyvää orgasmia, mutta kun minä en voi olla Saatanan kanssa saman katon alla. Katti-pirulainen aiheutti taas sen, että silmäni alkoivat muurautua umpeen ja rähmimään, niiskutus oli hermojaraastavaa ja kutinan takia tahdoin täyttää kylpyammeen rauhoittavalla voiteella. Eihän siinä muu auttanut kuin poistua kukonlaulun aikaan omaan kotiin toipumaan. Nyt selvinpäin olen miettinyt, oliko se kaikki tämän arvoista? Muutamat hurmoksen hetket ja usean päivän karmea piina. Ei taida minua näkyä enää siinä asunnossa.

Alan taipua sille kannalle, että kissa on uusi muotieläin. Lähipiirissäni näitä pieniä suloisia karvapalloja on hankittu niin kiitettävästi, että minulla on enää viisi kattivapaata kyläilypaikkaa. Siis jos minua ei tahdota vierailulle, voi sen minulle suoraankin sanoa, ei tarvitse hankkia kissaa. Tai muuttaa yhteen miehen kanssa, joka omistaa peräti neljä kissaa. Kavereideni kanssa olemme naureskelleet muutenkin tälle havaitsemalleni hevimies & mirri -yhdistelmälle jo pitkän aikaa. Hymyni hyytyi pari tuntia sitten puhelinkeskustelussani Trent Reznor Look-A-Liken kanssa, jossa hän paljasti ajatelleensa kissan ottamista. Ei, Ei, Ei! Sinäkin Brutukseni! Siihen kosahti sitten sekin orastava romanssi. Pidä tunkkis!

Järkevintä tässä tilanteessa olisi siis kuunnella lähipiiriäni sekä työyhteisöäni ja lyödä hynttyyt yhteen Rakkaan Ex-Pomoni kanssa. Hänkin kun sattuu olemaan yhtä pahasti allerginen (myös kaikenlaisille karvaturreille) kuin minäkin. Ja muutenkin. Olisimme kuulemma täydellinen pariskunta. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Hmm. Mielenkiintoista, mutta erittäin epätodennäköistä. Hyviä ystäväsuhteita ei pidä pilata suhdesäätämisellä, koska ennemmin tai myöhenmmin jompikumpi päätyisi satuttamaan toista ja todella pahasti. Se ei ole ainakaan sen arvoista, en tahdo menettää enää ainuttakaan ystävää. Joten.. jos näet tällaisen seuranhakuilmoituksen, se olen sitten minä:

Etsitään kaikkeen kivaan puuhasteluun miestä, jolle kissat ovat ongelma!

13. päivä

2009-10-13T19:04:00.004+03:00

Ihan pikkutyttö olo. Letit viuhuen menin töihin, Tohtori Sykerö -dvdboxi kainalossani ja Billie Holidayn God Bless The Child -biisiä hyräillen. Haaveilin mielessäni suklaisesta nimipäiväkakusta, ilmapalloista ja onnittelulauluista - aivan niin kuin 20 vuotta nuorempanakin. Todellisuus oli haavetta karumpi. Ei kakkua, ei lauluja, ei juhlia - kukaan ei edes muistanut saatika huomannut. Pöh. Ei elämä mene aina niin, kuin haluaisit. Mutta sisäinen pikkutyttöni hymyili edelleen ja tiesi kenties paremmin. Hyppäsin lähimpään räntäsohjoiseen vesilätäkköön ja nappasin mukaani kokoelman komeita värikkäitä vaahteranlehtiä.

Iltakahvia keittäessäni (juhlan kunniaksi vaniljalla höystettyä, tietysti, vähän luksusta elämään) tassukkani alkoi elämöidä. Perheenjäsenien ohella onnittelijoina toimivat pari läheisintä ystävää sekä Rakas Ex-Pomoni, Trent Reznor Look-A-Like ja Muusikko. Hyvä, että edes jotkut jaksavat välittää. Juhlat sitten huomenna, tämä ilta vietetään nenä kirjassa. Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi. Täytyyhän sitä perinteitä kunnioittaa.

Jotta nostalgia olisi vielä konkreettisempaa, sattui silmäni huomaamaan uutisen Sueden comebackista. Olin 14-vuotiaana palavasti rakastunut kitaristi Richard Oakesiin. Oih! Voih, niitä aikoja. En ole tainnut paljoa muuttua niistä ajoista, sillä edelleenkin hän saa aikaan minussa kutkuttavia tuntemuksia:

Osaan sitä minäkin

2009-10-12T14:41:00.005+03:00

Välillä täytyy olla kiltti tyttö. Tänään olen istunut eturivissä kunnon koulutyttönä, viitannut kärsivällisesti saadakseni puheenvuoron ja käyttäytynyt muutenkin hillitysti. Juuh, ja hiuksetkin oli letillä - toisin sanoen yhdennäköisyys Ingalsin Lauran kanssa oli huomattava. Essua tosin minulla ei ollut, koska minusta tulee toisenlainen restonomi - sitten jonakin kauniina päivänä.

Tuota kaunista päivää odotellessa täytyy tehdä vielä monta ryhmätyötä, referaattia ja diipa-daapa esseetä. Eilen illalla sain jopa kaivettua esiin muistitikkuni uumenista keskeneräisen opinnäytetyöni. Yli puolen vuoden pölyttymisen jälkeen se näytti aika helewetin nuhjuiselta ja yksinkertaiselta, mutta toisaalta sitä katsellessa rupesin miettimään sitä, miten siitä saisi tuunattua kolmosen tai ehkä jopa nelosen arvoisen tekeleen. Kaikki viat näkyivät huomattavasti selvemmin näin ajan kanssa. Ikävä toistaa itseäni, mutta niinhän se on miestenkin kanssa. Opinnäytetyötä pystyy vielä fiksaamaan, mutta voiko miestä muuttaa itselle mieleisempään suuntaan?

Sitä minä en tiedä. Mutta tiedän sen, että tarvitsen lisää kahvia. Ja sellaisen ihanan juustocroissantin, joita saa sataman kahvilasta. Mmm.. Namia! Hmm.. Eikös tänään pitänyt sataa lunta? *tähyää taivaalle* Minua on ehkä huijattu.

Ja taas loiskui...

2009-10-11T13:54:00.009+03:00

Ainakaan vauhdin puutteesta elämääni ei voi syyttää. Sangen tapahtumarikkaaksi tätä eloa voisi ainakin kuvailla - sekä kaikessa hyvässä että pahassa, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Keskiviikkona olin drinksulla Rakkaan Ex-pomoni kanssa. Hänellä sattui olemaan pieni alakulo päällänsä, joten vedin johtopäätöksen siitä, että hän tarvitsisi ilmniselvästi naista piristyäkseen. Ei kauaakaan, kun pöytäämme istahti kolme erittäin kaunista nuorta naista ja näin tilaisuuteni tulleen. Pikkuesittelyt puolin ja toisin, hieman lisää drinkkejä pöytäämme ja tarinaniskentää pikku flirtillä höystettynä kehiin.

Jossain meni kuitenkin hieman vikaan. Nämä kaikki kolme neitokaista nimittäin sattuivat pitämään minua viehättävämpänä vaihtoehtona kuin tätä erittäin komeata nuorta miestä. Naiset ovat tunnetusti melko kranttuja tässä kaupungissa, joten olin todella imarreltu joutuessani naisten huomion kohteeksi. Rakkaan Ex-pomoni ilme oli kyllä hieman hämmentynyt, kun hänen charminsa ei tehonnutkaan neiteihin, mutta c'mon - ei kaikkea voi aina saada! Sangen sisukkaista naispuolisista ihailijoista huolimatta poistuin kahden hengen jatkoille ihan miehen kanssa. Valitettavasti tämä seksipeto paljastui Jonkun Toisen Poikaystäväksi seuraavana iltapäivänä. Auts! Se oli puhdas vahinko. En vie toisen omaa, piste. Mutta minkäs näille valehtelijoille voi.

Jonkun Toisen Poikaystävä soitteli edelleen perääni ja tahtoi kovasti revanssia, mikä ahdisti minua suuresti. Lopulta lauantain kunniaksi uskaltauduin lähtemään ulos tuulettumaan työporukan ja Rakkaan Ex-pomoni kanssa. Se oli hyvä idea ja rentoutti kovasti. Vakibaarissani tosin oli taas aivan liikaa ihania pitkätukkaisia miehiä. *syvä huokaus* Noh, olo oli aamulla vielä rentoutuneempi, koska olin päätynyt jälleen kerran Trent Reznor Look-A-Liken viereen. Siinä miehessä on sitä jotakin, joka vetoaa minuun suuresti, mutta tietenkin hänessä on ainakin yksi paha vika. Juuri 34 vuotta täyttäneenä hänellä on meneillään paha ikäkriisi. Hän siis tahtoisi sen pelottavan P-kirjaimella alkavan asian. Kyllä, hän tahtoisi juuri sen saamarin Parisuhteen, josta kaikki vouhottavat. Itse tahdon mieluummin pari suhdetta.

Hmm.. Ehkäpä minun olisi kannattanut sittenkin lähteä kavereideni kanssa käymään Helsingissä Dante's Highlightissa lauantai-iltana. Olisin keskittynyt bläkkismusaan enkä orgasmeihini. Enkä tuottaisi pettymystä mukaville miehille.

No rest for the wicked

2009-10-06T22:23:00.004+03:00

Työskentely puolitehoisena on kaikkea muuta kuin järkevää puuhaa, mutta jos meinaat elää tässä yhteiskunnassa, se on pakollista. Varsinkin, jos et enää yliaikaisena ole etuoikeutettu opintotukeen etkä halua kuormittaa ympäristöäsi olemalla sosiaalipummi.

En tiedä, johtuivatko tämän päivän tapahtumat heikosta myyntimotivaatiostani vai tukkoisesta olostani, mutta perseelleen meni. Tai sitten tänään puhelimen päähän vain sattuivat ne kaikki suoramyyjän inhokkiasiakkaat. Langan päässä olivat mm.

* dementoitunut Unto 92v. (Missä minä oikein asunkaan? Nyt en muista)
* huonokuuloinen Helmi 81v. (MITTEE SIÄ SANOIT?)
* rantasurffari Juha 34v. (isäni maksaa kaikki laskut eli ei v***u mitään väliä mutta saanko sulta pi***a?)

Sehän kiva. Harkitsen vakavasti nimeni muuttamista tämän päivän kokemusten myötä. Useasti pääsin vain itseni esittelyyn eli "Ja hei! Tässä on - oma nimeni -" ja tuut tuut tuut. Siis mitäh? En edes kerennyt sanoa edustamani teleoperaattorini nimeä ja sain jo luuria korvaan. Nimessäni on siis ihan selvästi jotakin vikaa. Huomenna voisin kokeilla esitellä itseni miehen nimellä - heleällä naisäänellä lausuttuna. Ehkäpä se hämmentäisi juuri sopivasti asiakasta ja hän saattaisi jopa kuunnella mitä kerrottavaa minulla on hänelle.

Tänään tuli monta kertaa ikävä kesää, jolloin työskentelen siis heinäsirkan tapaan kesätapahtumasta toiseen jätskiä ja kahvia myyden. Se oli mukavaa aivot narikkaan -hommaa, yllättävän hyväpalkkaista, sait katsella eturivin bändejä siinä samalla ja jammailla musiikin tahtiin ja takuuvarmaa oli, että aina sattui ja tapahtui. Tässä kesän 2009 parhaat asiakaslausahdukset:

* "Minäkin voisin ottaa yhden sekopää-pehmiksen", sanoi noin 5-vuotias poika Vapputorilla suklaa-vanilja pehmistä haluten.

* "Onko sulla yhtä sellaista hämmentynyttä lusikkaa?" - noin 25v kahvifriikki neitokainen Sauna Open Airissa.

* "Melody Maker kahdella pallolla, kiitos" - 32-vuotias ilmiselvästi musiikkifanaatikko mango-melonia tarkoittaen.

* "Yksi mungo" - lempinimi Tuska-festivaalilla mango-melonille.

* "Tahtoisin yhden Valion Intiimituutin." - Niin, taisi kyllä olla nimeltään Pingviinituutti (toim. huom.)

* "Mä haluaisin niitä roskia tähän pehmikseen." - pikkuneiti 8v. strösseleitä tarkoittaessaan.

Kiitos vaan heille, jotka piristivät pitkää työpäivääni jädekopissa. Loppuun vielä yksi ihana true life- tarina Sauna Open Airista 2009:

Eräs 4-vuotias silmin nähden pitkästynyt pikkupoika tuli äitinsä kanssa jäätelöostoksille. Eräs kahvilla ollut mies kommentoi äidille: "Ei taida tuo Nightwish oikein innostaa pienokaista?" Äiti siihen: "Juu ei, ei ole oikein mieleistä musiikkia. Pojan suosikkibändit kun ovat Testament ja Pantera."

Että näin. Auta Armias, jos minä joku kaunis päivä löydän Sen Miehen ja saan Lapsia hänen kanssaan.

Terveisiä peiton alta!

2009-10-05T21:18:00.006+03:00

Sairastaminen on kamalaa. Kuumepeikko-pirulainen selätti tämän tytön 6-0 ja olo on sen mukainen. Tämä on ehdottomasti niitä hetkiä, kun olisi mukavaa, että joku olisi rinnalla hoivaamassa. Tarjoilisi hieman lämmintä juomaa, tarjoaisi nenäliinaa, keksisi mukavia virikkeitä ja silittäisi päätä eikä välittäisi millainen siitä, millainen hirviö-potilas kolmen täkin alla lymyilee.

Mutta ei niin ei. Itsepä olen tieni valinnut. Onneksi minulla on sentään ystäviä, jotka jaksavat uhrata omaa aikaansa ja käydä hakemassa apteekista kuumetta alentavaa droppia ja kaupasta Fazerina suklaalevyjä. Ilman heitä olisin kuollut jo eilen iltana. Tosi ystävä ei hylkää sinua, vaikka olet maailman rasittavinta seuraa kipeänä. Kolminkertainen Eläköön! -huuto ystäville: Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Vaikka olo on surkea, kajastaa tunnelin päässä heikko lepattava liekki. Normaalin The Pink Panther -piirrettymaratoonin lisäksi olen osoittanut mielenkiintoa Stam1nan K13-DVD:hen. Poikien meininki oli sen verran hassua katseltavaa, että se kirvoitti jopa parit naurut. Selvä toipumisen merkki!

Toivottavasti tänä syksynä osaan vältellä pöpöjä taitavammin kuin viime vuonna. Silloin kävin läpi kaikki mahdolliset taudit jälkitauteineen. Kun normaalit perustaudit eivät riittäneet, sairastin harvinaisempia pikkulastentauteja. Puoli vuotta siinä sitten hujahtikin päivystyksessä istuessa. Ehkä se oli rangaistu siitä, että olin onnistunut kiertämään kaikki pahat pöpöt kolme vuotta säikäyttämällä ne viinan juonnilla. Ai, että kurkku on vähän kipeä ja olo flunssainen? Ei kuin muutama snapsi naamasta alas, niin kyllä ne siitä kaikkoaa. Ei sitten toiminut tällä kertaa, mutta ehkä se vika oli siinä, että lipitin viiniä terävien sijasta. Hmm. Better luck next time!

Känniääliöitä? Ei kiitos!

2009-10-03T11:55:00.014+03:00

Miksi miehet luulevat, että he ovat vastustamattomia ja maailman kuninkaita, kun he ovat vetäneet mäyrän kaljaa ja puolikkaan kossun ennen baarin tuloa ja jatkaneet kiskomista kaksin käsin vakiopöydässään? Sitten kun ei lohkeakaan tai naapuripöytäläisten naamat rupeavat ärsyttämään, aloitetaan hirveä huutoleikki ja riidanhaastaminen. Haukutaan pystyyn, kaivetaan vanhat kaivelemaan jääneet asiat esille ja kumautetaan nyrkillä seuraavaa vastaantulevaa äijää. Onko ihan pakko kestää känniääliöitä, jos ei tahdo?

Kyllä vaan, yksi känniääliö eksyi eilen seuraamme. Kyseessä oli vanha hoitoni. Ei tarvinnut paljoa muistella, miksi ihmeessä olin dumpannut hänet. Tarkemmin ajatellen, en ollut häntä koskaan edes ystävilleni esitellyt juuri sen takia, ettei hänellä ole sosiaalisia taitoja kuin nimeksi. Oli todella mieltä ylentävää kuunnella, kuinka olin ollut kahden viikon ajan paras asia mitä hänelle oli koskaan oli tapahtunut ja kuinka paska ihminen olen, kun en enää vastannut puhelimeen puoli viiden aikaan aamulla. Sitten seurasi hirmuinen määrä ala-arvoisia haukkumanimiä minulle ja kaltaisilleni, luento siitä miten mahtava tyyppi hän on ja anelu siitä voisinko ottaa hänet takaisin elämääni. Voi luoja! Alkoholi on viisasten juoma eikä sovi kaikille.

Portsarin poistettua känniääliön ilta jatkui taas omaan rauhalliseen malliin. Tulin ihan kiltisti yksin kotiin rakkaan nalleni riemuksi. Aamulla heräsin vailla krapulan häivääkään pehmolelu kainalosta. Nyt perinteisen viikkosiivouksen pariin. Menoa tahdittamaan Pain -ylläri pylläri.

A Taste Of Extreme Divinity

2009-10-02T16:39:00.005+03:00

Olen maistanut jumaluutta. Miten voikaan drinkki rankan työpäivän jälkeen maistua näin hyvältä. Ja kyseessä on vain pelkkä italialainen peruspunaviini.

Mutta suurempi jumaluuden maku tuli siitä, kun annoin periksi uteliaisuudelleni ja kävin kuuntelemassa Hypocrisyn uuden levyn samplet. Tuhma tyttö! Piiskaa sietäisin saada. Mutta toisaalta saattaisin pitää siitäkin... Hmm. Takaisin asiaan. Kerrotaan niistä perverssioista myöhemmin. En vain jaksanut enää odottaa. Vaikka tätä hyvää eli uutta levyä on odotettu jo neljä vuotta, tuntui 21 jäljellä olevan päivän odotus täysin mahdottomalta. Koko levyhän vuoti nettiin viime viikolla, mutta niin pitkälle en tahtonut mennä, että olisin ladannut koko ihanuuden. Samplet saavat riittää normaalien teasereiden ohella. Enhän halua joulun vielä koittavan, vaikka etsinkin joululahjani ennakkoon ja tunnustelin ja ravistelin sitä hieman. Nyt minulla on edes pieni käsitys siitä, mitä sieltä on tulossa. Niin... Levy kuulosti oikein oikein namilta.

Nyt vanhaa Hypoa soimaan, Roswell -47 tietenkin. Kutsuin pari kaveria kyläilemään ja pitäähän sitä jotain syötävää tarjota, jotta jaksaa juoda paremmin. Luvassa on fetajuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä lihapullia, kolmen juuston salaattia ja vihanneksia & dippiä. Ihan peruskamaa siis. Ei mitään hienostelua.

Thank God it's Friday!

2009-10-02T10:16:00.004+03:00

Ja se olisi sitten perjantai. Tuo kaikkien odottama viikonpäivä, jolloin harmaa arki vaihtuu vivahteikkaampaan sävyyn. Perjantai on se päivä, jolloin aivot lentävät narikkaan rankan työ/kouluviikon jälkeen ja korkit naksuvat auki. Niin täälläkin.

Perjantai on myös sinkkutytön onnenpäivä, sillä baarin miesvalikoima räjähtää suorastaan käsiin. Vaikka miesten määrä lisääntyy, laadusta ei voi sanoa samaa. Yhtä urveloita ne kaikki ovat, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos siellä baaritiskillä notkuisikin se Täydellinen Mies ja hänen kanssaan saisi viettää edes yhden kuuman viikonlopun. Ehkä jopa viikonkin.

Millainen on sitten se Täydellinen Mies? Minusta mies on jo erittäin potentiaalinen, mikäli hänellä on pitkä tukka & tatuointeja ja hän osaa soittaa kitaraa. Myös erilaiset variaatiot noista kolmesta kriteeristä huomioidaan. Lisäarvoa miehelle antavat aivot, seurallisuus, kyky kommunikoida muulloinkin kuin vain puolentoista promillen humalassa, kookas sukupuolielin, tietyntasoinen yleissivistys, kohtuulliset hierontataidot, ja kielitaito. Rahalla eikä statuksella ei ole väliä. Ja minä voin hoitaa kokkaamisen ja siivouksen ihan mielelläni. Mutta ilmeisesti tuota Täydellistä Miestä ei ole vielä olemassakaan tai sitten hän vain ei käy juuri siinä minun omassa rockahtavassa kantapaikassani. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja siksi menomono vipattaa tänäänkin.

Viime viikonloppuna pääsin jo erittäin lähelle hakemaani. Valomerkin aikaan mukaani tarttui 35 vuotias pitkätukka, joka osasi soittaa kitaraa vaikka hän onkin bändeissään useimmiten basisti ja lähemmässä tarkastelussa häneltä löytyi tatuointejakin. Tosin vasta siinä vaiheessa, kun kuorin häntä vaatteista, eli pieni miinus siitä. Seksi oli mahtavaa ja maraton kesti läpi yön ja seuraavan päivänkin. Mutta missä meni pieleen? No, siinä että hänellä oli kissa. Ai jai jai jai. Paha vika, jos sattuu olemaan kissoille ja muillekin elukoille allerginen. Kissa oli kyllä erittäin hurmaava, kuten itse isäntäkin, mutta ei tällä jutulla voi olla tulevaisuutta niin kauan kuin se Saatana on kuvioissa. Mutta tämähän ei tarkoita sitä, ettenkö saattaisi jatkossakin viettää öitäni kyseisen miehen kanssa. Tyyppi oli nimittäiin sen verran hyvä seuramies ja pätevä muusikkokin, että voisin ottaa hänestä satunnaisen leikkikaverin. Mutta tähän tarvitaan molemmin puolinen suostumus. Tällä viikolla kitaroiden äänittäminen uudelle levylle vei pidemmän korren... Vai oliko se nätisti puettu dumppaus?

Anyway, uusi yritys tänä iltana.

Tästä se lähtee...!

2009-10-02T00:08:00.002+03:00

Terve!

Ensimmäinen blogikirjoitukseni. Wau! Enpä olisi ikinä uskonut, sillä olenhan tyttö joka on onnistunut välttelemään kaikkia nykymaailman kotkotuksia kuten naamakirjaa, galtsua ja omaa avaruutta. Mutta tarve itseilmaisuun on suuri. Vaikka lähipiirini on suuri ja sekalainen, on heilläkin tullut raja vastaan siinä, kuinka paljon he tarinoitani jaksavat ja viitsivät kuunnella. Siksi siirrynkin kiusaamaan uppo-outoja ihmisiä. Onko se oikein vai väärin, sinähän tätä luet.

Jos ravaat aktiivisesti keikoille tai pyörit festareilla tai vastaat puhelimeen ja soittajana on epätoivoinen, mutta äärimmäisen kohtelias liittymämyyjä, olet kenties törmännyt minuun. Minä olen tuota kaikkea ja paljon enemmänkin. Saatan olla myös se humalainen nainen, joka pyytää tulta baarin edustalla tai yrittää houkutella sinua jatkoille omaan majapaikkaansa. Voi olla, että olen tuurannut opettajaasi tai fiksannut lumilautaasi. Oletko ikinä osallistunut haastattelututkimuksiin tai ollut mukana talvihenkisissä urheilukisoissa? Jep. You guessed! Been there and done that. Uskon vakaasti siihen, että jokaisen meistä tällä Telluksella pystyy yhdistämään vähintään seitsemän ihmisen kautta. Ehkä myös minä sinuun. Ainakin omalla kohdallani asia toimii. Itse olen yhdistynyt vain yhden henkilön kautta omiin idoleihini kuten Depeche Moden Dave Gahaniin ja Martin Goreen, metallijumala Peter Tägtgreniin, maailman seksikkäimpään mieheen Peter Steeleen ja suosikkikokkiini Jamie Oliveriin. Nyt vain odottelen sitä päivää, että tapaisin heistä jonkun. Kaikki on mahdollista, kunhan ei vaan jumitu omaan kotiluolaansa ja elä asioita ainoastaan omassa päässään.

Olen täysin keskiverto tyttö. Paino sanalla keskiverto. Lukiossa keskiarvoni oli ysin paremmalla puolella, mutta mitään en oppinut. Kirjoitin krapulaisena keskivertopaperit, pidin pari välivuotta töitä tehden ja nyt opiskelen yliaikaisena maailman turhimpaan asiakaspalveluammattiryhmään. Olen se tyttö, josta piti tulla vanhempieni ja sukulaisteni silmissä jotakin elämää suurempaa eli ensimmäinen ylemmän korkeakoulutason suorittanut omasta sukuhaarastani. Mutta toisin kävi. Miksi ihmisen pitäisi elää kuten odotetaan tai vaaditaan? Olen aina kapinoinut tätä asiaa vastaan. Kieltäydyn olemasta kiltti tyttö, vaikka näytänkin siltä. Näin ollen...

Kiltit tytöt eivät käytä reippaasti alkoholia. No joo, vittu minä ainakin vedän perseet aina silloin kun siltä tuntuu ja modulaatio iskee. Ahdistaa tai on syytä juhlaan (kenen tahansa nimipäivä käy) tai tylsyyden poistoon (onko tämä sama asia kuin äskeiset sulkeiset?). Mielestäni alkoholiongelmia on vain kahdenlaisia. Joko viinaa ei ole lainkaan tai sitten sitä on niin paljon, ettei sitä kerkeä edes juomaan. Tällä mittakaavalla minulla ei ole alkoholiongelmaa. Baarikaapissani on tavaraa vain kahden päivän jatkoja varten eli 3-6 pulloa typerää Tallinnan likööriä, jota ei juoda kuin suurimmassa hädässä tai humalassa, pari sykähdyttävää snapsipulloa (Jep. Salmaria ja maustettua vodkaa, as usual), joka muusikon hätävaraa eli kolmen tähden jallua, skottiviskiä ja perusaineet eli punkkua, bisseä, sidukkaa ja lonkeroa. Kaikki hyvin, vaikka maksa huutakin välillä hoosiannaa.

Kiltit tytöt eivät harrasta seksiä. Eipä! Jo kymmenen vuotta sitten sain kuulla olevani koko kaveriporukkani kiltein, mutta myös pahin - juuri tähän seikkaan liittyen. Mitä vikaa siinä on, jos tyttö tahtoo olla kokeilunhaluinen ja omaa useampia kumppaneita kuin vain ne normi 4-6 elämänsä aikana? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että jos mies makaa useiden kymmenien kumppaneiden kanssa häntä kohdellaan kuin kuningasta - Elvis rest in peace - mutta jos naispuolinen tekee sen, on hän auttamattomasti joko huora tai lutka, paikkakunnan slangista riippuen. Meidän kaveriporukassamme lyötiin aikoinaan vetoa siitä, kenellä on eniten rakastajia ja että jos jollakulla maaginen raja 69 ylittyy, hänelle leivotaan kakku. Guess what! Oma lukumääräni ylittyi jo pari vuotta sitten ja saamari mitti kakkua saanut. Syy on se, että kukaan muu kuin minä ei osaa leipoa (tai kokata) tuosta porukasta. Tytöt lohduttelivat, että saisin kakun jos saan sen seuraavan tavoiteluvun täyteen. Tytöt hei, kakkujuhlat lähestyvät - ei puutu enää montaa miestä, joten valmistautukaapa kakkureseptien maailmaan ja harjoitelkaa kakun tekoa! Mutta järki käteen seksin harrastamisessakin; ilman kumia ei huvia. Kerran sukupuolitaudin saaneena tiedän, ettei parin minuutin hupi ole sen arvoista.

Normaalit ihmiset kasvavat ulos rockmusiikista ja lakkaavat käymästä keikoilla. So not true! Syy miksi käyn töissä opiskeluiden ohella on se, että voisin käydä keikoilla ja ostaa levyjä (okei, maksan myös laskut palkallani, koska en ole enää oikeutettu opintotukeen). Ilmeisesti olen tuhansien ihmisten tavoin keskenkasvuinen, koska sijoitan rahani mieluummin elämyksiin kuin design-lamppuihin, vaatteisiin, muotilehtiin tai asuntolainaan. Tämä neiti on haaveillut pienestä pitäen festaripummiudesta ja nyt viime vuosina olen vihdoin päässyt toteuttamaan tät suurinta haavettani. Kierrän siis kesät festareilla jätskiä myyden ja rahoitan palkallani talven keikat. Mikä voisikaan olla täydellisempä? Mitä tulee musiikkimaun rauhoittumiseen, voin kertoa ettei se pidä paikkaansa ainakaan minun kohdallani. Tuttavani ovat hyssytelleet jo vuosikausia malliin "kun sinusta tulee aikuinen, sinäkin rupeat kuuntelemaan tätä iskelmämusiikkia ja suomipoppia". Johtuuko se heistä ja uhmastani, vai musiikkipreferensseistäni, mutta makuni on mennyt vain aina raaempaan ja rankeempaan suuntaan. Uusimmat levyhankintani ovat olleet nimittäin death ja flirttailevaa black metalia. Ei siis mitään toivomaanne Lauri Töhkää ja An... jotain Mattilaa.

"Normaalit ihmiset katsovat Salattuja Elämiä - ole hyvä, ole hiljaa ja katso mukisematta tämä ohjelma". Hyi saatana! En ole ikinä katsonut suomalaisia sarjoja, poikkeuksena The Joulukalenteri ja Kumman Kaa, enkä aio tehdä niin jatkossakaan. Televisiosta tulee tasan tarkkaan kaksi katsottavaa sarjaa eli CSI Las Vegas ja Comedy Inc. (okei kolme, jos tauolla oleva Lost lasketaan mukaan), joten minkä helvetin takia minun pitäisi maksaa televisiolupamaksua tai sitä paljon puhuttua mediamaksua? Pienituloisella ihmisellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin tukea rahanahneita poliitikkoja (niin, arvatkaapa vaan onko minun vuokratuloillani rahoitettu Kaikkosen ja Vanhasen vaalikamppanjoita) ja työttömien lakisääteisiä.

Jep jep. Että näillä mennään. Tästä se lähtee!